Koirailua

Vaihteeksi tuli puuhattua jotain mainitsemisen arvoista perheen koiruudenkin kanssa sillä lauantaina 17.11. osallistuin Tamskin kanssa Koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän koirahierontakurssille.
Kouluttajana oli Milla Lind.

Paikalla oli melkoinen joukko aiheesta kiinnostuneita. Osa oli paikalla ilman koiraa ja meitä koirallisia oli kymmenkunta. Aihe käsiteltiin ensin teoreettisesti ja lopuksi päästiin testaamaan otteita käytännössä.

Tams sai odotella teoriaosuuden ajan lainahäkissä. Ihme kumma tyttö malttoi jopa rauhoittua sinne (edes häkissä olo ei ole Tamskille ennestään tuttua!) vaikka ihmisiä ja hälinää riitti (vieressä oleva virikeluolasto tuntui olevan kovassa käytössä eli ihmisiä koirineen tuli ja meni kaiken aikaa). Rauhoittumista ei riittänyt hierontaharjoitteluun saakka mutta omassa harjoitteluloosissa Tams silti pysyi ilman hihnassa pitämistä - jo siitä olin tuollaisen metsäläisen kotikoiran kohdalla hirmu tyytyväinen. Ei ollenkaan mikään mahdoton tapaus. ;)

Koirahieronta aiheena on itselleni kovin mielenkiintoinen ja kurssin anti oli hintansa väärti. Vaikka harjoittelu jäi meidän osaltamme olemattomiin hieronnan osalta, oli reissu Tamskille hyvää treenausta muutenkin eli en yhtään kadu koiran ottamista mukaan. Hierontaa jatketaan kotona; jo eilen Tamski sai rentouttavaa venyttelyä ja poskilihas- ja päähieronnan lenkkeilyn jälkeen (kotona puuhaan keskittyminen olikin kuin toiselta planeetalta). :)

Pyysin Millaa vähän kokeilemaan Tamskia ja hänen mielestään Tams oli pikaisesti tunnustellen optimaalisessa lihaskunnossa ja symmetrinen eikä lihasjännityksiä tuntunut. Näin olin itsekin ajatellut: saahan Tams suurimman osan liikunnastaan koiralle ihanteellisessa muodossa: vapaana vaihtelevassa maastossa oman halun mukaan kirmaillen (ja vauhtia riittää!).

Kimmon mielipide tähän koiramaiseen päivitykseen oli (hieman yllättäen sillä Kimmo ja Tams ovat hyvät kaverukset ;)) tällainen:

Joten loppuun vielä kissamaisuutta kuvatodisteena. Tutustuminen, kotiutuminen ja laumautuminen on käynyt ennakoituakin paremmin. ♥

Sitä sun tätä

Hurinesian palveluskunta on ollut harmittavan alavireistä viime aikoina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kissoilla riittäisi virtaa. Itse asiassa palveluskunnan tarjoamien aktiviteettien määrä vaikuttaisi olevan kääntäen verrannollinen kissoilla käytössä olevan energian määrään.

Uusi Sturdi saapui Saksan maalta ja sen (oheistilpehööreineen) hyväksyivät niin tulevat käyttäjät  kuin kotijoukot. Myös palveluskunta on ostokseen tyytyväinen ja odottaa malttamattomana tositoimia. :)

Erityishuomiota sai Sturdin oheislahjana saapunut valerianahiiri - se pehmitti täysin etenkin Reppiksen pään.

Itse asiassa Reppis näki huuruisimpina hetkinään peräti kummituksia.

Jemsu laajensi ulkoilualuettaan ja totesi, että hevoset ovat paljon suurempia läheltä katsottuna.

Sen lisäksi Jemsu huomasi, että pienetkin otukset voivat tuoksua todella pelottavilta.

Äitienpäiväaamuna Jemsu testasi uutta (leijonavaikutteista?) lookia.

Muuten prinsessa on lähinnä keskittynyt epäonnistumaan valokuvissa. Enemmän tai vähemmän.

Bonuksena: kuva siitä kun kissat melkein onnistuivat postittamaan Möhkötassun sinne, minne se itse asiassa kissojen mielestä kuuluisi (eli luultavasti hyvin, hyvin kauas).

Valkoinen on toipunut järkyttävästä kokemuksestaan.

Minikoira suuressa maailmassa (ja uima-altaassa)

Vappuaaton kunniaksi Möhkötassu osallistui Valkkariforumilaisten kokoontumisajoon Hyvinkään koirakylpylässä.

Valkoisia oli paikalla rodun yleisyyteen nähtynä hurjat määrät, sillä ennen meitä oli uimassa yksi ja meidän jälkeemme paikalle tuli kolme valkoista. Meitä forumilaisia oli myös kolme (neljä piti ilmaantua mutta yhtä ei sitten lopulta koskaan näkynyt).

Koirille oli varattu uittaja sillä ne kaikki olivat paikalla ensimmäistä kertaa. Hyvä olikin näin, sillä alku aina hankalaa... Lopulta koirat uivat hienosti - ja väsy tuli nopsaan.

Uimisen jälkeen huuhdottiin vielä kloorit pois ja sitten föönattiin kiharat kondikseen. :D

Tamski oli kahteen muuhun paikalla olijaan (narttu  ja uros) verrattuna hurjan pikkuinen - oikea minivalkkari. :) Ego kasvoi kuitenkin tilanteessa suureksi ja Tams paitsi löysi harvoin tavatun haukkuäänensä, myös irvisteli urokselle (ehkä ne juoksutkin ovat sieltä pukkaamassa päälle...).

Tosi hauska reissu oli ja koiruus oli ilmeisen väsynyt. Paluumatkalla neiti veteli sikeitä ja sama meno jatkui koko illan.

Suosittelemme lämpimästi muillekin! :)

Omituisten otusten kerho

Kissoille ei saa antaa koiranruokaa sillä se ei tee niille hyvää.

Tamara kiittää heti kun joku kertoo sen muulle blondijengille.

"Ne vielä lällätteleekin mulle..."

Noutaminen on koiran hommaa.

Mutta sujuu se kissaltakin.

Päivän huvittavin ei ikävä kyllä tallentunut kameraan. Tihru tullasi mamman ostoskassin ja kun se lopulta vetäytyi sieltä, suusta törrötti kaksi Raffel-perunakierrettä. Kierrewampyyrikissa... :D

Vapaapäivän ihanuuksia

Vähän toisenlaista ihanaa oli Tamskin kanssa. ;)

(neiti muuten tänään tasan 10 kk :) - eikä tippaakaan puhtaampi)

PS. Jemmica ei ole ruskettunut auringossa - eikä muutenkaan. Kissatarhan punertavansävyinen tuoli heijastaa kuvassa (itse asiassa aika kivasti) sävyään kissan turkkiin.

Rapaista kevättä!

Tällaisena iltavuoropainotteisena viikkona ei kyllä kauheasti jaksa kotona häärätä – eikä ehdikään. Aamulla sentään tulee käytyä koiran kanssa oikein kunnolla ulkona. Tams keksi keskiviikkoaamuna ihan uuden hauskuuden: ojissa roiskuttelun. Viettävän pellon alla virtaava mutainen oja, johon sulamisvesi on valunut, on ihan parasta, mitä koira voi tietää. Kenguruna se loikkii suuntaan ja toiseen – lopputuloksena on iloisesti uuvahtanut, erittäin märkä ja vielä likaisempi koira. Hauskuutta ei ole elämässä koskaan liikaa ja niinpä samalle ojalle on suunnattu yhä uudelleen.

Tässä ollaan vasta aamuisen ojaloikinnan alkuerissä, joten koira on vielä tunnistettavissa valkoiseksi:

Naapuri katsoi meidän kotiinpaluutamme tänään pitkään ja kysyi, miten aion saada koiran puhtaaksi. En kehdannut tunnustaa, että minä vain pyyhkeellä sipaisen enimmät. Loput pestään lattioista kun siltä tuntuu. Kai niitä isompiakin murheita maailmassa on kuin rapaisesta koirasta likaantuvat lattiat? ;)

Kissojen kanssa puuhaaminen on lähinnä rajoittunut rentoon makoiluun ja nukkumiseen. Keskiviikkoaamuna heräsin Jemmica tiukkana myttynä vasemmassa kainalossani, Tihru pakettina lantion seutuvilla ja Vieno käpertyneenä nilkkojani vasten. Yritin muutaman kerran vihjaista Tihrulle, että olisi jo aika aloittaa aamun puuhat. Vastauksena oli hurrrmaava kurahdus ja liikahtaminen lähemmäs kasvojani. Lopulta olimme nenät vastakkain eikä Tihrulla selkeästi ollut pienintäkään aikomusta ymmärtää varovaisia vihjauksia. Olihan siitä kammettava ylös, ulos ja liikkeelle - vaikka kaikkein mieluiten olisin jäänyt samaan asentoon koko loppupäiväksi.

Onneksi joillakuilla on aikaa relata.

Tihru kävi tänään eläinlääkärin pakeilla ihan perusterveystarkastuksessa. Masu oli kasvanut niin paljon, että se ultrattiin kaiken varalta. Ei löytynyt nestekertymiä eikä mitään muutakaan asiaan kuulumatonta. Tihru on vain yksinkertaisesti onnistunut läskistymään käsittämättömän nopeasti; paino oli viime käynnilla 3,1 kg, nyt 3,76 kg. - Ja vielä hetki sitten sitä pakkoruokittiin ja houkuteltiin syömään keinolla millä hyvänsä. =D No, nyt on sitten rokotuskin hoidettu tämän vuoden osalta ja voidaan yrittää hengittää - ja ruokailla - kevyemmin.

Vielä ihan hetki sitten napatut otokset todisteeksi siitä, että Jemmica on todellakin löytänyt yhteisen sävelen myös Möhkötassun kanssa:

Perjantainen vapaapäivä

Onneksi ihan oikea vapaa, ei aprillipila. Pilvinen sääkään ei kauheasti harmittanut vaikka totta kai olisi ollut kivempaa ulkoilla auringonpaisteessa. Tams on luultavasti sitä mieltä, että pilvinen pikkupakkanen oli paljon parempi kuin lämmin paiste - sen hurjaa vauhtia tippuvaa karvaa on vieläkin niin paljon jäljellä, että neiti viihtyy edelleenkin huomattavasti alhaisemmissa asteissa kuin ikuisesti paleleva emäntänsä. Jonka mielestä ainoa hyvä kylmä asia koko maailmassa on jäätelö. Joka sitten on vähän turhankin hyvä asia. :)

Uimaan ei Tamskinkaan tehnyt mieli.

Hrrr... kylläpä se näyttääkin kylmältä...

Pallon kanssa leikkiminen oli huomattavasti hauskempaa.

Paluumatkalla malttoi jo ravata ihan rauhallisesti tavanomaisen päättömän pomppimisriehumisen sijasta.

Metsikköön on tullut lumien pikkuhiljaa sulaessa ihan uusia tuoksuja.

"Mennäänkö jo kotiin syömään?"

Syömään mentiin. Ja laitettiin tarjolle myös jonkinlaiseen mittaan kasvanut kissanruoho.

Tihru ei ihan ehtinyt ensimmäiseksi, hienosti kakkoseksi kuitenkin.

Jemmicalla kesti hetken innostua kasvisruokavaliosta.

Pakkohan sitä oli lopulta maistaa kun kaikki muutkin...

Ruokailun jälkeen emäntä otti oikein kunnon päiväunet. Sopivasti herättiin koko porukalla katsomaan luonto-ohjelmia. Jemmica on nelijalkaisista ainoa, joka ymmärtää television hienouksien päälle. Jemmica siis osallistui. Aktiivisesti.

Fiksu kissa (Cleverkitty indeed) tietää, että käärmeitä on parempi katsella ihan vain matkan päästä.

Sen sijaan lintuja jä äyriäisiä voi ja pitääkin tutkia mahdollisimman läheltä ja tarkasti. Mistä sitä muuten voi tietää, mikä maistuu parhaimmalta?!

Luonto-ohjelman loputtua Suuri Valkoinen yritti tunkea jo ennestään ahtaalla olevaan seuraan.

Ymmärsi lopulta kuitenkin oman parhaansa ja rauha laskeutui eläinten keskuuteen.

Vapaapäiviä saisi ihan mielellään olla vaikka enemmänkin! :)