Kun ei ole oikeastaan mitään sanottavaa...

... antaa kuvien puhua puolestaan.

Päivä kerrallaan

Malttamattomalle luonteenlaadulle tämä vauva-asioiden odottelu on hyvin kasvattavaa.

Joitain asioita ei vaan voi kiirehtiä.

 

Ii on ollut oma ihastuttava itsensä treffeiltä palattuaan. Itse asiassa jopa enemmän: yhteiselo maatiaskaksikkomme kanssa näytti jo useiden päivien ajan sujuvan ilman ylimääräisiä kähinöitä.
Riemu oli ennenaikaista sillä viikonloppuna alkoi taas tuttu kyttäily/hyökkäily.

Reppis ja viaton katse

Vieno ja vielä viattomammat silmät

Edelleenkään emme ole heittämässä kirvestä kaivoon. Sopu ei tässä tapauksessa ehkä anna sijaa mutta luovimalla ja sovittelemalla mennään. Kärhämöinti on onneksi satunnaista eikä mistään varsinaisesta tappelusta voi puhua vaan samojen seinien sisäpuolelle mahdutaan ihan hyvin.
---
Neiti Jemmica Laamanen on kehittänyt teini-ikänsä myötä uuden, huvittavan tavan. Jemsu on nimittäin nälkäisenä hyvin, HYVIN vihainen ja kulkee ympäriinsä marmattaen hassulla narisevalla äänellään ja antaen äkätassua kaikille tielleen osuville nelijalkaisille.

"Minäkö?!"

(Kameran vaihto silmin nähden sinistytti tabbynaamiomme eli ehkä sittenkin..?)

Tähän mennessä on postauksessa mainittu neljä viiden laumasta. Kun liitetään tähän vielä kuva lilanassusöpöliinimussukka Tihrusta, saadaankin koko kaunis ja komea viisikko kasaan.

Sinistä ja keltaista

Sillä, että sininen ja keltainen ovat äärimmäisen kauniit värit, ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä epäisänmaallisuuden kanssa.

Kiistäköön, ken haluaa.

Vauva-ajatuksia

Parina vapaapäivänä olen pläräillyt loputtomia kuva-arkistojani, ja päätin laittaa tännekin vauvakuvakatselmuksen.

Ylettömän suloisia ovat eläinpienokaiset...

Kanisterit (Hupsi, Donna, Iita, jo edesmennyt Eevi, Reksi, Oona, Ukkis ja uuteen kotiin ystävänsä Eevin kuoleman jälkeen muuttannut Wulfgar)

Hurttimus Möhkötassumus

The Äijä eli Reppis

Tihrunaattori

Neiti Jemmica Laamanen

Ja koska Vieno-rescuesta ei ole vauvakuvia, hän söpöilee ihan isona tyttönä

Rapaista kevättä!

Tällaisena iltavuoropainotteisena viikkona ei kyllä kauheasti jaksa kotona häärätä – eikä ehdikään. Aamulla sentään tulee käytyä koiran kanssa oikein kunnolla ulkona. Tams keksi keskiviikkoaamuna ihan uuden hauskuuden: ojissa roiskuttelun. Viettävän pellon alla virtaava mutainen oja, johon sulamisvesi on valunut, on ihan parasta, mitä koira voi tietää. Kenguruna se loikkii suuntaan ja toiseen – lopputuloksena on iloisesti uuvahtanut, erittäin märkä ja vielä likaisempi koira. Hauskuutta ei ole elämässä koskaan liikaa ja niinpä samalle ojalle on suunnattu yhä uudelleen.

Tässä ollaan vasta aamuisen ojaloikinnan alkuerissä, joten koira on vielä tunnistettavissa valkoiseksi:

Naapuri katsoi meidän kotiinpaluutamme tänään pitkään ja kysyi, miten aion saada koiran puhtaaksi. En kehdannut tunnustaa, että minä vain pyyhkeellä sipaisen enimmät. Loput pestään lattioista kun siltä tuntuu. Kai niitä isompiakin murheita maailmassa on kuin rapaisesta koirasta likaantuvat lattiat? ;)

Kissojen kanssa puuhaaminen on lähinnä rajoittunut rentoon makoiluun ja nukkumiseen. Keskiviikkoaamuna heräsin Jemmica tiukkana myttynä vasemmassa kainalossani, Tihru pakettina lantion seutuvilla ja Vieno käpertyneenä nilkkojani vasten. Yritin muutaman kerran vihjaista Tihrulle, että olisi jo aika aloittaa aamun puuhat. Vastauksena oli hurrrmaava kurahdus ja liikahtaminen lähemmäs kasvojani. Lopulta olimme nenät vastakkain eikä Tihrulla selkeästi ollut pienintäkään aikomusta ymmärtää varovaisia vihjauksia. Olihan siitä kammettava ylös, ulos ja liikkeelle - vaikka kaikkein mieluiten olisin jäänyt samaan asentoon koko loppupäiväksi.

Onneksi joillakuilla on aikaa relata.

Tihru kävi tänään eläinlääkärin pakeilla ihan perusterveystarkastuksessa. Masu oli kasvanut niin paljon, että se ultrattiin kaiken varalta. Ei löytynyt nestekertymiä eikä mitään muutakaan asiaan kuulumatonta. Tihru on vain yksinkertaisesti onnistunut läskistymään käsittämättömän nopeasti; paino oli viime käynnilla 3,1 kg, nyt 3,76 kg. - Ja vielä hetki sitten sitä pakkoruokittiin ja houkuteltiin syömään keinolla millä hyvänsä. =D No, nyt on sitten rokotuskin hoidettu tämän vuoden osalta ja voidaan yrittää hengittää - ja ruokailla - kevyemmin.

Vielä ihan hetki sitten napatut otokset todisteeksi siitä, että Jemmica on todellakin löytänyt yhteisen sävelen myös Möhkötassun kanssa: