Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tihru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tihru. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. marraskuuta 2012

Eroahdistusta

Ensi viikolla se on edessä.
Kuuden päivän ero karvakavereista.

Huono omatunto alkoi kolkuttaa jo tällä viikolla.
Flunssaa kotona poteva ihmislapsi kertoi Tihrun kävellä tömpsöttävän (kyllä, meidän kauniin sulavan balineesimme keveistä kissantassuista kuuluu kovempi ääni kuin 30-kiloisen koiran astelusta) ympäriinsä surkeasti naukuen - heti kun ihmismamma poistuu kotoa.

Onneksi on reissun jälkeen loma, jotta saan taas hyvitellä, lepytellä ja muutoinkin paikata eroahdistuneen kissan rispaantunutta psyykeä.

Herkkis balineesi ♥
Jemmis: "Hoh-hoijaa, lopeta mamma jo tuo nyyhkyily.
Kyllä me täällä pärjätään."

torstai 11. lokakuuta 2012

Päätöntä vauhtia

Hurinesiassa vietettiin tänään vapaapäivää.
Siihen kuului harmittavan paljon ihmismäisen ikäviä velvollisuuksia ja sen sellaisia (ei niistä sen enempää sillä ne ovat Todella Tylsiä Juttuja).
Mutta ehdittiin meillä leikkimäänkin.














Jonkun mielestä touhu oli vallan päätöntä.


tiistai 9. lokakuuta 2012

Valkoinen tähystäjä

Kaikki kuvat (c) Petri Jaakkola, jolle jälleen kerran lämmin kiitos kuvista!

Näissä kuvissa Ii lauantaina Karl Preissin pöydällä.




Perskin silmäilyä
Ja näissä kuvissa sunnuntaina Satu Hämäläisen arvosteltavana.

Ai MIKÄ onnellinen omistaja taustalla..? ;)


Ja vielä bonuksena kuva Tihrun sunnuntaisesta nominoinnista.



Miumaumou Masalasta

Kirkkonummen Masalassa näyteltiin koko viikonloppu.

Lauantain vietin kolmoskategorialaisia arvostelleen Charles Spijkerin assistenttina. Osan päivää laukkasin edestakaisin sillä Ii oli arvosteltavana norjalaisella Karl Preissilla, jonka pöytä oli aivan hallin toisessa päässä (kiitos naapuripöydän assarille sekä Taikalle avusta!). Hieman jurolta vaikuttanut tuomari osoittautuikin huumorintajuiseksi, ja arvostelutilanne oli oikein miellyttävä - vaikka Ii kiroilunsa ohessa pälyili niin tummaäänistä tuomaria kuin taustalla tuomarihäkissä näkynyttä perskiä. Puhinoittensa takia Ii muistutti tuomarin mielestä lähinnä lohikäärmettä, ja perskiä Karl innostui ihmettelemään Iin vanavedessä. ;) Kuitenkin ilman empimistä serti, ja TP-valinnoissakin Ii sai käydä näytillä.

Sunnuntaina olin taas tutummalla maaperällä sillä assisteerasin Satu Hämäläistä, joka tuomaroi neloskategoriaa. Ii oli arvosteltavana Satun pöydällä ja nappasi suoraan kahdeksannen peräkkäisen sertinsä valmistuen Grand International Championiksi.

GIC Willicon Sur Maa
kuva: Tessa
Ii oli oma juttelevainen, jurputtava itsensä, ja me palaammekin näyttelyareenoille seuraavan kerran vasta kastraattiluokissa katsastamaan, haluaako mummokissa misseilyä edelleen harrastaa. Sitä ennen kauniin valkoisen osalle punotaan suunnitelmia, joista joskus lisää - jos ja kun hetki on oikea. ;)

Lauantaina matkasin Kirkkonummelle kolmen kissan kanssa sillä Iin ja Tihrun lisäksi kyydissä oli meillä yökyläillyt Iin lapsenlapsi, Ilpo (Willicon Lavacristallo). Ihana nuori mies hurmasi täysin meidän kotijoukot - siis ihmissellaiset - kissat toki pidettiin asiaankuuluvasti erillään. :)

Näyttelypaikalla tapasin heti aamusta myös Williccolan uuden vahvistuksen Warren (Rimppakintun Aamuvarhain), joka on aivan ihana kermakarkin värinen itämainen pitkäkarvamies. Pitkästä aikaa tapasin myös mielettömän kauniin Aniksen (CH Nicator My Fair Lady; Iin tytär, Tihrun sisko) omistajineen. Ei siis ollenkaan hullumpi aloitus kivalle päivälle!

Tihru oli sunnuntaina arvostelussa Alexey Shchukinin pöydällä. Lilanassu majaili tuomarin kainalossa ja loi sieltä tyttömäisiä, sinisiä katseita arvosteluseteliä kirjoittavan Alexeyn silmiin. Kiva arvostelu, serti ja kutsu TP-valintoihin, joissa neljästä kauniista kissasta Alexeyn valinta osui Tihruun. Satun nominointi oli upea musta itämainen lyhytkarva, joten jännitettävää paneeli ei siltä osin tarjonnut. Me olemme kuitenkin hurjan onnellisia ja ylpeitä jo nominoinnistakin!

Sunnuntain erikoisuus oli - niin ikään Satu Hämäläisen arvostelema - kolmen sukupolven kisa. Kolmikot vertailtiin ensin keskenään kategorioittain ja joka kategorian paras kolmikko pääsi esille paneeliin, jossa valittiin vielä Best of Best -kolmikko.

Neloskategorian parhaan (ja ainoan - mutta sitä ei tarvitse kertoa! ;)) kolmikon muodostivat Ii,  Anis ja Ilpo. Tuomari näki saman kuin mekin eli jalostus on Ilpossa mennyt asiaankuuluvalla tavalla eteenpäin: hyvät asiat (mm. elegantti rakenne, upea valkoinen väri, mahtava silmien väri) ovat säilyneet, ja sen lisäksi Ilpoon on saatu kaivattua lisämittaa profiiliin sekä parannusta silmien asentoon. Kolmikkomme oli BIS-3 ja turha lienee mainitakaan, että olemme erittäin ylpeitä tästä tuloksesta!

Kivan näyttelyviikonlopun kruunasi (tietenkin hyvän seuran ohella!) se, että molempina päivinä kotiin päästiin lähtemään todella hyvissä ajoin. Kuvia laitan toisella kertaa - jos ollaan jonkun kameran eteen osuttu.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Palvelija sairastaa

On syksy. Ja kaamea flunssa. Särkee, sattuu, kolottaa ja kuume sirittää päässä.
Onneksi vain palvelijalla; kissat voivat hyvin. Erinomaisesti suorastaan.



Ja kun kissat voivat hyvin, ei palvelijakaan voi odottaa 24/7 lämpötyynyhurinapalveluksia.

Kissaihmisvelvollisuudet. On. Hoidettava.



Kyllähän sitä nyt aina hetken jaksaa höyhenhuiskaa heiluttaa. Vaikka olisi kuolemansairas.





Sitten onkin taas aika levätä hetki. Ja ottaa kuumelääkettä.




keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Aamulenkillä takapihalla

Hurinesian kirjurilla on vapaapäivä. Aurinkokin näyttäytyi joten baliprinsessa Tihru pääsi heti aamulla mielipuuhaansa: ulkoilemaan.

Ruoho oli ihan k-a-m-a-l-a-n märkää!
Jouduin heti pesemään märät, roskaiset tassut.
Maku ei tosiaankaan ollut niitä parhaimpia.
Pahan maun saan pois
haukkaamalla reippaasti ruohoa.
Kun olin taas edustuskelpoinen, poseerasin mammalle.
Olisin viihtynyt pidempäänkin
mutta mammaa en päästä yksin aamupäiväunille.


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Syysmaastoissa

Tihrun tämänpäiväiset tyylinäytteet syksyisen lähimetsikön tarkastuskierrokselta.









Kauniin sään innostamana tarkastuskierroksia tehtiin kaikkiaan kolme; huonommalla säällä pysytellään mieluummin lämpimän takan ääressä.