Söpöysvaroitus

Näitä on pakko laittaa tännekin.

Suloiset poseeraajat ovat Willicon-kissalan L-pennut eli Italianot, jotka täyttävät ensi sunnuntaina 9 viikkoa. Reippaita pieniä kissanalkuja, jotka käyttivät kursailematta valokuvaajaa kiipeilypuuna ja kynsienteroituspaikkana.

Murusten äiti on kaunis valkoinen balineesi Nicator My Fair Lady. Siteet Hurinesiaan ovat vahvat - onhan 'Anis' meidän Iin tytär eli samalla Tihrun sisko ja Taavetin siskopuoli. 

Jos jonkun sydän tuntuu näitä katsellessa jättävän lyöntejä väliin, kannattaa olla yhteydessä suoraan Willicon-kissalaan. ;)

Varpaita - vaan onko vauvoja?

En tiedä, olenko blogissani maininnut, mutta kun näin Jemsun takavarpaat ensimmäistä kertaa, tuli itku.

Toiset polkuanturat ovat kuin vaaleanpunaista vaahtokarkkia ja toiset suklaata (vaikka sitten sinisiksi muuttuivatkin).

Vaahtokarkkivarpaissa on vielä piilossa yllätys.

Vauva-asioitten suhteen ei kauhean hyvältä näytä. Tässä todistusaineistoa ei-mistään eiliseltä.

Ei nyt vielä kuitenkaan luovuta kaikesta toivosta. Jemmispöö ei kerro mitään, hymyilee vaan kun udellaan - ja näyttää kauniilta.

Sinisiä ajatuksia

Aamulla heräsin ja kuulin Taavetin hauskan ja persoonallisen "vää" -äänen. Poika hyppäsi heti perään sängylle ja tulla tömähti samalla vauhdilla tiukasti kainalooni kehräämään. Sydän heitti pari kärrynpyörää kun tuo poika on vaan niin käsittämättömän hieno, rakas, upea ja Täydellinen.

Niin kuin kaikki kissani.

Eilen otettuihin kuviin sattui tunnelmaan sopivat otokset balineesikaunottarista. Vaikka kuvat on myllytetty, silmien sävyyn en ole kummassakaan kuvassa koskenut. Ne ovat oikeasti noin kauniit. Mykistävää.

Kesän odottelua

Liki pari viikkoa on vierähtänyt hiljaiselossa. 

Kummempia ei kuulu - kesää ollaan tehty, nukuttu reissuväsymystä ja varrottu vauvamerkkejä. 

Millään saralla ei ole tarkempaa tiedotettavaa, siispä kuvia eiliseltä lauantailta: