Viikko vierähtänyt

Tahvin ja Iin leikkauksista on tänään viikko.

Tahvin toipuminen ei pitkään vienyt. Iltaiset reviirintarkastusjollotukset ovat jo jääneet; merkkailut ovat vähentyneet kymmenistä muutamaan päivässä. Kaiken huipuksi Tahvi on alkanut peittelemään näitä vähäisiäkin merkkauksia kaapimalla lattiaa (ilmeisen) pahan hajun vierestä. :)

Iin haava näyttää oikein hyvältä joskin kudosturvotusta on melkoisesti. Ii antaa onneksi sukkapuvun olla nätisti päällä - olisi antanut kaulurinkin mutta se on meidän koiraportillisessa ja hakasovellisessa kodissamme turhan hankala kapistus. Antibioottikuuri on juuri loppunut ja tämän viikon lopulla katsellaan puvustakin luopumista. Ii on viettänyt toipilasajan kahdella tapaa: sylissä tai Kimmon kainalossa.

Lauma on oikein sopuisa ja elämä on leppoisan... kissamaista.

Kissaperheen koirakin osaa ottaa elämän kissamaisesti

Ystävykset

Kung Fu -Kimmo?

Yaawnn...
(Tylsät jutut?)

Koirailua

Vaihteeksi tuli puuhattua jotain mainitsemisen arvoista perheen koiruudenkin kanssa sillä lauantaina 17.11. osallistuin Tamskin kanssa Koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän koirahierontakurssille.
Kouluttajana oli Milla Lind.

Paikalla oli melkoinen joukko aiheesta kiinnostuneita. Osa oli paikalla ilman koiraa ja meitä koirallisia oli kymmenkunta. Aihe käsiteltiin ensin teoreettisesti ja lopuksi päästiin testaamaan otteita käytännössä.

Tams sai odotella teoriaosuuden ajan lainahäkissä. Ihme kumma tyttö malttoi jopa rauhoittua sinne (edes häkissä olo ei ole Tamskille ennestään tuttua!) vaikka ihmisiä ja hälinää riitti (vieressä oleva virikeluolasto tuntui olevan kovassa käytössä eli ihmisiä koirineen tuli ja meni kaiken aikaa). Rauhoittumista ei riittänyt hierontaharjoitteluun saakka mutta omassa harjoitteluloosissa Tams silti pysyi ilman hihnassa pitämistä - jo siitä olin tuollaisen metsäläisen kotikoiran kohdalla hirmu tyytyväinen. Ei ollenkaan mikään mahdoton tapaus. ;)

Koirahieronta aiheena on itselleni kovin mielenkiintoinen ja kurssin anti oli hintansa väärti. Vaikka harjoittelu jäi meidän osaltamme olemattomiin hieronnan osalta, oli reissu Tamskille hyvää treenausta muutenkin eli en yhtään kadu koiran ottamista mukaan. Hierontaa jatketaan kotona; jo eilen Tamski sai rentouttavaa venyttelyä ja poskilihas- ja päähieronnan lenkkeilyn jälkeen (kotona puuhaan keskittyminen olikin kuin toiselta planeetalta). :)

Pyysin Millaa vähän kokeilemaan Tamskia ja hänen mielestään Tams oli pikaisesti tunnustellen optimaalisessa lihaskunnossa ja symmetrinen eikä lihasjännityksiä tuntunut. Näin olin itsekin ajatellut: saahan Tams suurimman osan liikunnastaan koiralle ihanteellisessa muodossa: vapaana vaihtelevassa maastossa oman halun mukaan kirmaillen (ja vauhtia riittää!).

Kimmon mielipide tähän koiramaiseen päivitykseen oli (hieman yllättäen sillä Kimmo ja Tams ovat hyvät kaverukset ;)) tällainen:

Joten loppuun vielä kissamaisuutta kuvatodisteena. Tutustuminen, kotiutuminen ja laumautuminen on käynyt ennakoituakin paremmin. ♥

Omistajan sekoilukohtaus sekä muut kuulumiset

Nyt ollaan sekä kärsitty kuuden päivän ero että jääty pahasti jälkeen kuulumispäivityksissä.

Samana päivänä kun kirjoitin edellisen päivityksen, kävimme koko perheen voimin tervehtimässä Hurineesi-lauman uutta jäsentä. Keskimaan-kissalasta meille on muuttamassa joulun aikoihin hurmaava kilpparisyssiprinsessa Maria. Kasvattajan kotisivulta näette lisätietoja tulokkaasta, jota me jo malttamattomina odotamme. Tapaamishetkellä Marialla sisaruksineen oli ikää kahdeksan ja puoli viikkoa.

Olen itsekin harkinnut kasvattajaksi ryhtymistä, miettinyt kasvattajanimen valmiiksi ja vaadittavan kurssinkin käynyt mutta todennut monen mutkan ja jossittelun jälkeen, että se vaatii enemmän kuin olen (tällä hetkellä, näillä resursseilla ja tässä elämäntilanteessa) valmis tai kykenevä panostamaan. Niinpä meidän perheemme keskittyy vain nauttimaan rakkaista lemmikeistä, ja itse tulen jatkamaan näyttelyharrastuksen parissa.

Sen sijaan, jos joku blogin lukija kiinnostuu itämaisista kissoista tai harkitsee sellaista omaksi perheenjäsenekseen, olen aina valmis juttelemaan kissa-aiheista, tarjoamaan kahvit kissoihin tutustumisen merkeissä ja antamaan täysin subjektiivisia, puhtaasti omiin kokemuksiini perustuvia kasvattaja- yms. suosituksia. ;)

Viikonloppu juuri ennen reissuani vietettiin jälleen kissanäyttelyssä - tosin jouduin delegoimaan lauantaisen näyttelemisen puolisolle oman työmenoni takia. Kissoista esillä oli ainoastaan Tihru, jonka kanssa ollaan maltilliseen tahtiin keräillyt sertejä - tähtäimessä seuraava titteli.

Lauantaina Tihru sai kivan arvostelun Jørgen Billingiltä ja neito nominoitiin - ainoana kastraattinaaraana mutta kuitenkin. ;) Paneelissa voitto meni oikeutetusti upealle Sakelle (SP, EC, WW11, SW, NW Quan Kawaii Sakura, JW, DSM).

Tihru Jørgenin arvosteltavana
(c) Meri P

Sunnuntaina olin itse paikalla. Tihrun tuomarina oli Thea Friskovec ja arvostelu oli jälleen oikein kiva. Erityisen onnellinen olin Thean huomiosta, että Tihru on kastraatiksi aivan erinomaisen hoikka - sen tosiasian eteen kun tosiaan tehdään jatkuvasti työtä. Kaikki vastaavassa tilanteessa olleet kissanomistajat tietävät kyllä, että ahmattikissan pysyminen kauniin solakkana ei ole itsestäänselvyys. Molempina päivinä myös Tihrun upean väriset silmät, uskomattoman silkkinen turkki sekä yleisen elegantti olemus saivat kehuja.

Sunnuntaina Tihru jo hieman rohkeammin tutusteli assarin kanssa
(c) Meri P

Jälleen tuomarin ainoana kastraattinaaraana Tihru myös nominoitiin, minkä saimme tietää heti arvostelun yhteydessä. Sen verran jatko uteloitti, että seurasin myös toisen nelkkutuomarin, Marc Crastuccin, nominoinnit. Tihru sai paneelivastustajakseen hienon, jo veteraani-ikäisen (s. 2005) lilakilpparivalkoisen itämaisen lyhytkarvan, IP, SC Desmodus Lilac Negritan, DSM.

(c) Meri P

Tihru on näyttelyissä kippuralle pyrkivä ujolila, joten molempina päivinä olin pyytänyt paneelikantoon tutun ja rohkaisevan esittäjän. Niin lauantaina Hannan hoivissa kuin sunnuntaina Milkan esittämänä Tihru näyttikin aivan valtavan kauniille - tästä molemmille luottoassareille ISO kiitos! Sunnuntaina omistajalla olikin edessä valtavan suuri yllätys ja lievästi sanottuna hulluuskohtaus kun molemmin tuomariäänin BIS-kastraattinaaraaksi julistettiin - Tihruneesi!! ♥

(c) Meri P

Itkusta ja tärinästä ei ollut tulla loppua ollenkaan, niin syvältä sielusta kouraisi tämä tunnustus, joka kertoi minulle, että tuomaritkin tällä kertaa näkivät Tihrussa Sitä Jotain, joka mykistää itseni päivästä toiseen. En käy näyttelyissä BIS-pokaalien kiilto silmissä vaan kissamielisen seuran ja kivan tekemisen vuoksi mutta totta kai tuntuu hyvältä kun oma kissa siellä joskus menestyykin. En häpeä sitä näyttää tai ääneen myöntää, päin vastoin.

Muulla kissarintamalla tilanteet ja suunnitelmat ovat muuttuneet sen verran, että Taavetille jo varattu kastraatioaika peruttiin. Taavetin ja Lulun varianttipentueen yksi neito ja kaksi nuorta herrasmiestä kasvavat ja varttuvat Loviisassa ja vaikuttavat oikein lupaavilta. Kasvattaja-Eve kaavaileekin Taavetin osalle toista astutusta ensi vuoden puolelle eli pissapoika saa toistaiseksii jatkaa haiskahtavaa harrastustaan. ;)

Taavetti sisaruksineen täytti muuten eilen lauantaina 10.11. täyden vuoden! Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti...

Teekakkoset silloin joskus...

Jemmiksen kanssa olen vielä kuluvan vuoden aikana lähdössä hakemaan vuorossa olevaa ulkomaan sertiä - astutuskuviot ovat vuorossa sen jälkeen. Niiden osalta kannattaakin seurata Even, Jemmiksen omistajan kotisivua - pyrin itse jatkossakin julkistamaan asiat vasta sen jälkeen kun pentuesuunnitelmat tai -odotukset on ensin kerrottu siellä.

Ii-mummolle sen sijaan on varattu sterilointiaika kuluvalle kuulle. Operaatio luonnollisesti pikkuisen jännittääkin mutta samalla helpottaa kovasti meidän elämäämme kun saadaan yhdessä asustavasta äiti-poika -yhdistelmästä toinen pois lisääntymiskykyisten joukosta. Olen lomalla, joten nyt on hyvin aikaa seurata toipumista. Mielessä väikkyvät ikävästi Tihrun sterin jälkeiset vaikeat ja hirmuisen raskaat kokemukset mutta jospa tällä kertaa kaikki sujuu ilman ylimääräisiä ikävyyksiä.

Vielä meillä on takataskussa yksi ISO uutinen, joka kuitenkin saa vielä hetken odottaa julkistushetkeään. Koska asia on vasta tekeillä, työn alla ja tarkastelussa eikä sen lopullinen toteutuminen ole edes varmaa - puhumattakaan siitä, että sen ensijulkistus kuuluu toiselle taholle - säilytän toistaiseksi salaisuuden. :)

Tamski Uusien Asioiden äärellä

PS. Kaunis kiitos Merille Tihrun kuvien käyttöluvasta! ♥

Joku täytti vuosia

Vaikka Hurinesiassa kissat jyräävätkin niin toki muitten merkkipäivät on syytä vähintään mainita.

Koiruusvahvistuksemme Tamara täytti kesäkuun 27. päivä kunnioitettavat kaksi vuotta.

Kissarintamalla ei ole oikeastaan muuta uutta kuin että kesää - ja lämpöä - on lopultakin alkanut pidellä ja ikään kuin sen kunniaksi tassulauman nöyrin palvelija on palannut raksutienestin ääreen muutaman kuukauden tauon jälkeen.

Taavetti tulee kuluvan kuun 10. päivä kahdeksankuiseksi. Niin kuin kuvista näkyy, Äijä on kehittynyt sangen salskeaksi ja raamikkkaksi nuoreksi herraksi. Livenä Taavettia (sekä Tihrua ja Iitä) on mahdollisuus nähdä heinäkuun 28. - 29. päivä SUROKin näyttelyssä Espoon Barona Areenalla.

Lomaviikko nro 2

Loma on jatkunut suurin piirtein samoissa merkeissä kuin aiemminkin - paljon tyhjänpanttina pyörimistä ja hyvin vähän mitään tolkullista tekemistä.

Viikon kenties ainoa vähänkään tolkullinen osuus on tässä jo hyvässä vauhdissa:

Ja suunnilleen tähän perjantai-ilta päättyi:

Tamski kävi siis sterilaatiossa. Koiranpentuja emme ole missään vaiheessa suunnitelleet (vaikka tyttö ihan tosisuperhieno onkin) ja toistaiseksi ainoat eli ensimmäiset juoksut olivat aivan kamalat - tälläpä on sitten hoidettu ne asiat pois päiväjärjestyksestä (toimenpiteen pitkän tähtäimen terveysvaikutuksia unohtamatta!).

Järjettömältähän se jotenkin tuntui siinä vaiheessa kun säkenöivän terve ja reipas koira sai rauhoittavan piikin ja nuukahti mamman syliin ja sitä lähdettiin kahden hoitajan voimin leikkuriin kantamaan. Mutta nyt, pari päivää toimenpiteen jälkeen, tilanne näyttää tosi hyvältä. Haava on tosi nätti ja Tams on omasta mielestään jo aivan terve tyttö; virtaa ja tekemisen iloa riittää. Toisaalta megaiso tötterö ei tunnu sekään Tamskia millään tavalla häiritsevän. Sanoisin, että muitten hyvien puoliensa ohella sopeutuvainen otus. Tykkään.

Kissat ovat olleet lähinnä huolissaan siitä, muistetaanko heille Aivan Varmasti antaa aina säädettyyn aikaan ruokaa.

Ja vaikka aina on muistettu, toiset ovat laajentaneet ruokavaliotaan ehkä hieman kummeksuttavinkin aineksin. Ainakin tässä pätkässä näyttää välillä siltä, että Reppis on syvästi huolissaan siitä, mitä kaverit oikein alentuvat syömään...

Muuten ollaan ulkoiltu,

seurattu maailman tapahtumia,

ja näytetty syötävän söpöiltä,

tai jopa vielä sitäkin söpömmiltä.

Että kyllä nämä sateenkaaret olisivat voineet sijoittua vähän oikeamminkin.

Ei ehkä kulta-aarretta mutta jotain paljon, paljon parempaa löytyy nimittäin juuri kaaren alta, ei sen kummastakaan päästä.

LOMA - mikä ihana asia!

Viikon verran ollan nautittu siitä ihanasta olotilasta, jossa työnteko ei häiritse vapaa-aikaa.

Kuvat puhukoot puolestaan:

Tamskin lomaviikko on ollut aivan erityisen tapahtumarikas ja ihana.
Heti maanantaina tavattiin Möhkön ikioma pentuesisar Tryffel.

(c) Linnea Skogberg

(c) Linnea Skogberg

(c) Linnea Skogberg

Ja torstaina saatiin vierailulle Willicon-Eve belggareineen. Wicca ja Luau olivat ihanan ballerinamaisia Möhkön rinnalla.

Molempia koiratuttavuuksia tavataan toivon mukaan myöhemmin lisää - sen verran kivaa oli kissahöpsähtäneestä koiramainenkin yhteispuuhailu.