Rapaista kevättä!

Tällaisena iltavuoropainotteisena viikkona ei kyllä kauheasti jaksa kotona häärätä – eikä ehdikään. Aamulla sentään tulee käytyä koiran kanssa oikein kunnolla ulkona. Tams keksi keskiviikkoaamuna ihan uuden hauskuuden: ojissa roiskuttelun. Viettävän pellon alla virtaava mutainen oja, johon sulamisvesi on valunut, on ihan parasta, mitä koira voi tietää. Kenguruna se loikkii suuntaan ja toiseen – lopputuloksena on iloisesti uuvahtanut, erittäin märkä ja vielä likaisempi koira. Hauskuutta ei ole elämässä koskaan liikaa ja niinpä samalle ojalle on suunnattu yhä uudelleen.

Tässä ollaan vasta aamuisen ojaloikinnan alkuerissä, joten koira on vielä tunnistettavissa valkoiseksi:

Naapuri katsoi meidän kotiinpaluutamme tänään pitkään ja kysyi, miten aion saada koiran puhtaaksi. En kehdannut tunnustaa, että minä vain pyyhkeellä sipaisen enimmät. Loput pestään lattioista kun siltä tuntuu. Kai niitä isompiakin murheita maailmassa on kuin rapaisesta koirasta likaantuvat lattiat? ;)

Kissojen kanssa puuhaaminen on lähinnä rajoittunut rentoon makoiluun ja nukkumiseen. Keskiviikkoaamuna heräsin Jemmica tiukkana myttynä vasemmassa kainalossani, Tihru pakettina lantion seutuvilla ja Vieno käpertyneenä nilkkojani vasten. Yritin muutaman kerran vihjaista Tihrulle, että olisi jo aika aloittaa aamun puuhat. Vastauksena oli hurrrmaava kurahdus ja liikahtaminen lähemmäs kasvojani. Lopulta olimme nenät vastakkain eikä Tihrulla selkeästi ollut pienintäkään aikomusta ymmärtää varovaisia vihjauksia. Olihan siitä kammettava ylös, ulos ja liikkeelle - vaikka kaikkein mieluiten olisin jäänyt samaan asentoon koko loppupäiväksi.

Onneksi joillakuilla on aikaa relata.

Tihru kävi tänään eläinlääkärin pakeilla ihan perusterveystarkastuksessa. Masu oli kasvanut niin paljon, että se ultrattiin kaiken varalta. Ei löytynyt nestekertymiä eikä mitään muutakaan asiaan kuulumatonta. Tihru on vain yksinkertaisesti onnistunut läskistymään käsittämättömän nopeasti; paino oli viime käynnilla 3,1 kg, nyt 3,76 kg. - Ja vielä hetki sitten sitä pakkoruokittiin ja houkuteltiin syömään keinolla millä hyvänsä. =D No, nyt on sitten rokotuskin hoidettu tämän vuoden osalta ja voidaan yrittää hengittää - ja ruokailla - kevyemmin.

Vielä ihan hetki sitten napatut otokset todisteeksi siitä, että Jemmica on todellakin löytänyt yhteisen sävelen myös Möhkötassun kanssa: