SUROK 28. - 29.07.2012

Pitkän tauon jälkeen osallistuimme näyttelyyn. Vuorossa oli SUROKin näyttely Espoon Barona Areenalla. Mukana oli kolmikko Ii, Tihru ja Taavetti molempina päivinä.

Moni muukin balineesi-ihminen oli aktiivisena sillä näyttelyn tilaston mukaan balineeseja oli lauantaiksi ilmoitettu 19 ja sunnuntaiksikin 13. Harvinaista herkkua tämä tällainen!

Lauantaina kaikki Hurineesit olivat Robert Lubranon arvosteltavina. Lubranolla oli myös tuomarioppilas, joka antoi omat arvionsa kissoista.
Taavetti sai kehuja koostaan ja pitkästä kropasta. Äijä esiintyi oikein kauniisti vaikka onkin teini-ikäinen. Vertailussa toiseen nuoreen ruskeanaamioon (Fercatin Lilzay Quistine; myös TP) Taavetti hävisi oikeutetusti - ja kun yksi suklaanaamio myöhemmin katsottiin sekin ruskeanaamioksi, pyörähti Taavetti myös toistamiseen vertailussa värin parhaan määrittämiseksi - samalla lopputuloksella. ;)

Taavetti (Willicon Chil Lai Lee) tädin hellässä huomassa

Tihru oli tapansa mukaan ujo esiintyjä mutta sai kovasti kehuja turkistaan, väristä ja kontrastista sekä upean syvän sinisistä silmistään. Serti tuli ja TP-valintoihin Tihru kutsuttiin ainoana; näin Tihru oli yllättäen myös Lubranon TP-kastraattinaaras!

Ii omalla vuorollaan kiroili, kuten aina, mutta käyttäytyi kuitenkin pöydällä (yllättävänkin?) asiallisesti. Kehut upean värisistä silmistä, kropasta ja turkista niin värin kuin laadunkin puolesta. Jännätty serti saatiin ja käytiin jopa pyörähtämässä TP-valinnassa (johon emme edes odottaneet kutsua ja meitä saikin sinne huhuilla oikein huolella...), josta saimme palata lähes saman tien takaisin huilimaan.

Tihru siis paneeliin, jossa voitto mustalle itämaiselle lyhytkarvalle. Huonommalle ei hävitty, olihan kyseessä SP, EC Sultsinan Satumaa, DSM. :)

Mukana lauantaina oli myös Taavetin velipoika, ihana Eben (Willicon Wel Mui Lee), jota sain sylitellä ja pusutella. Emonsa näyttelytavat pojalla oli sillä niin arvostelun aikana kuin syliin otettaessa kuului tuttuakin tutumpi jupatus. :D

Tihrun, Taavetin ja Ebenin mukanaolo tarkoitti sitä, että Ii saattoi osallistua jälkeläisluokkaan - ja rakas valkoiseni olikin lauantaina kategoriansa paras siitosnaaras.

Sunnuntaiaamuna koukattiin matkaan Porvoon kautta ja saatiin kyytiin Eve sekä kissat: Iin valkoiset balineesilapsenlapset, musta itämainen pitkäkarvakomistus Skye sekä ihana lyhytkarva lilapoika Soho.

Soho (Sultsinan Misteli)

Sunnuntaina saimme häkkinaapuriksemme Nalan (Willicon Po Goi Lee, SIA w 67 var) sekä Indien (Crimsonette's Cinderella, OLH a 25). Mikään ei olisi voinut olla mieluisampaa; onhan näitten ihanuuksien omistaja Hurinesian emännän sisko.

Nala-murulla on Hurineesien tavat ;)

Indien itisilme on kohdillaan

 Sunnuntaina näyttelyssä oli mukana myös toukokuussa Jemmican luona vieraillut ihana Risto (Crimsonette's Frog Prince, OLH n 22), joka oli ensi kertaa esillä kastraattiluokassa.

Muikea Risto tuomarioppilaan hellittävänä

Ensimmäisenä Hurineeseista esillä oli Taavetti. Tuomarina oli Marteinn Tausen, jolla oli jo eiliseltä tuttu tuomarioppilas. Marteinn piti Taavetin koosta ja kropasta. Väri ja kontrasti ovat myös hyvät vaikka nuorella miehellä kroppa voisi vaaleampikin olla.

Seuraavaksi Tihru esiintyi Eric Reijersin pöydällä. No, voiko esiintymisestä puhua: kelli kuitenkin kainalossa pusuteltavana. ;) Eric piti kovasti Tihrun turkista, väristä, upeista silmistä ja rakastettavasta, rennosta luonteesta. Extreme Tihru ei ole mutta Ericin mielestä oikein harmoninen kokonaisuus. Serti tuli ja kutsu TP-valintoihin. Se olikin hassu tilanne kun vastassa oli emännän sisar Indien kanssa; voitto oli siis tulossa perhepiiriin joka tapauksessa! Molemmista tytöistä Eric piti kovasti ja kehuja sateli mutta Eric nominoi harmonisempana kokonaisuutena pitämänsä Tihrun. Tihru siis sai sertinsä ja pääsi myös sunnuntaina paneeliin.

Ii pääsi esiintymään Marteinn Tausenille, joka tuntui tykkäävän meidän mummokissasta. Oppilas mainitsi dominoivista silmistä mutta Marteinn sanoi, että häntä ne eivät häiritse ollenkaan vaan hän näkee ne upean värisinä, kauniin mantelin muotoisina ja korrektin vinoina. Oi-joi-joi, mitä mannaa valkoisen kuningattaren palvelijalle ja ihailijalle!

Marteinn sanoi arvostelun lopuksi, että kissassa on toki kaikenlaista pientä, jotta se olisi täydellisen harmoninen kokonaisuus - mikä on Se Juttu, jota hän aina itämaisessa kissassa hakee - mutta että ei ole mitään syytä, miksei se saisi sertiänsä.

Sunnuntaina olikin meille aivan kokonaan uusi tilanne edessä sillä osallistuimme värin parhaan valintaan. Paikalla oli näet Iin ja Nalan lisäksi myös kolmas valkoinen siamilainen, nuori Ruotsista tuotu naaras Djärf's Rosmarin. Marteinn kertoi kissoista paljon ja valitsi kahdesta kehittyvästä nuoresta kissasta juuri tällä hetkellä valmiimpana Djärf's -kasvatin, jota sitten verrattiin Iihin. Iin kohdalle osui harvinaista herkkua sillä Marteinn valitsi kaiken kaikkiaan kypsempänä kokonaisuutena Iin. On muuten todella hienoa kun saadaan lisää valkoisia mukaan näyttelyihin!

Djärf's Rosmarin omistajansa kanssa

TP-valinnoissa oli vastakkain neljä aikuista naarasta. Pakko myöntää, että ajattelin meidän olevan mukana ihan muodon vuoksi ja keskityin vain hellimään käkättävää ja pähisevää kiroilijamummoa. Niinpä kun Marteinn lopulta sanoi nominoivansa valkoisen siamilaisen, tuijottelin hetken hölmönä jonnekin kaukaisuuteen kissa olkapäälläni ja kun sanat hiljalleen upposivat tajuntaan, polvet notkahtivat ja silmät kyyneltyivät. Mitä ihmettä??! Uskomatonta!! Ihanaisen Iin ensimmäinen nominointi ikinä - ja mitä upeita, upeita kissoja olikaan vastassa!! Kompastelin vielä matkalla kiittämään Marteinnia, sain kissan käsistäni jonnekin jossain välissä, kyynelehdin Even olkaa vasten ja sain onnitteluja ja halauksia ihanilta ystäviltäni. Olin täydellisen pyörällä päästäni. Tätä en olisi voinut ikinä arvata!!

Sekä Tihru että Ii siis paneeliin, jossa Eve kauniisti esitti molemmat rakkaat - luulenpa, että yhtä sydän syrjällään onnesta kuin allekirjoittanut katsomossa. Jatkomenestystä ei herunut mutta kyllä menestystä oli jo tullutkin paljon enemmän kuin oltiin edes uneksittu!

"Mikä tää mesta on..?"

"Siis eikö me jo tavattu aikaisemmin..?"

"Hei, mä olin täällä eilenkin..!"

"Moi! Mä olen Tihruneesi."

"Jopas mua nyt jaksetaan katsella..?"

Kaiken kruunuksi Ii oli myös sunnuntaina neloskategorian paras siitosnaaras (jälkeläisinä Tihru, Taavetti ja Nala).

Näin se kissanäyttelymaailma osaa yllättää! Helmikuussa Jyväskylän näyttelyssä Ii esiintyi luokassa 7 ja arvostellut tuomari antoi sertin hieman nikotellen lisäten, ettei antaisi sitä enää luokassa 5. Osittain tämän vuoksi olemme jännänneet kovasti sertienkin saamista - ja tällä kertaa saatiin ne plus paljon, paljon muuta!

Mitä voin enää sanoa... Näyttelyssä oli hauskaa, kuten aina. Mukana oli ihanien ystävien ja vanhojen tuttujen lisäksi uusia näyttelykasvoja, joita näkee toivottavasti myös jatkossa näissä merkeissä. Olen itse armoitetusti pöljä, pöhkö, hullu kissanainen ja rakastan omiani enemmän kuin on luultavasti hyväksi mutta totta kai tuntuu hyvältä kun ne omat  ihanuudet sattuvat silloin tällöin miellyttämään myös tuomarin silmää. Kaikille ystäville Iso Kiitos kun osallistuitte tähän ilooni ja hukutitte meidät onnitteluihin ja kauniisiin sanoihinne! Onnea menestyksestä kaikille upeitten kissojen omistajille, erityiskiitos Julialle ja Mindylle seurasta ja Iin jälkeläisluokan mahdollistamisesta!

Ja yhä, edelleen, aina vaan, se Erityisin Kiitos Evelle. ♥♥♥

... yhä ylös yrittää...

Tänään oli taas kissoilla Zooplus-päivä.

Tällä kertaa tilauksessa oli mukana ruokaa lähinnä muodon vuoksi. Varsinaisina hankintoina kissoille tuli Sturdin punainen kuljetuslaukku sekä kiipeilypuu.

"Joko mennään, mamma?!"

Meillä livenä käyneet tietävät hyvin, että meillä on joka paikka täynnä tavaraa. Kuinka ollakaan, meillä silti oli vielä YKSI vapaa nurkka.

Tuo paikkahan suorastaan HUUSI korkeaa, kapeaa raapimapuuta, joka toimii myös kulkureittinä kahden korkean kaapin päälle. Toisen päällä oli ihmismäisen itsekkäästi tuikkupallosia ja muuta turhaketta mutta nyt ollaan taas kissamaisessa ruodussa.

Puu vaatii vielä kiinnityksen parilla kulmaraudalla, jotta se varmasti pysyy pystyssä rajuissakin kiipeilyotteissa mutta olihan se heti laitettava kasaan. Riemua siitä riitti jo ennen kuin se saatiin omalle paikalleen.

Viimeisen kuvan ottamisen yhteydessä puu lähti kaatumaan siitä huolimatta, että kasasin sitä seiniä vasten. Kamera lensi ja ehdin ottaa kopin kaikista kissoista. Refleksitestistä siis täysi kymppi.

 Ja sitten puu kaatui taas. Uusi koppi ja matka jatkui.

"Mamma hei, sun tarttee tyhjentää täältä nämä romut."

"Talk to the paw"

Vastapesty kissa ja sen häntä.

Perjantaiaatoksia

On unohtunut ääneen mainita, että Hurineeseja ei näyttelyissä hetkeen aikaan nähdä.

Iitä ei tietenkään - hän kun keskittyy mammailuun - mutta myös Tihru ja Jemsu pitävät näyttelytaukoa, jottei turhaan aiheuteta ihan ylimääräistä pöpövaaraa tänne kotiin.
Me kun näytellään ihan vain omaksi iloksemme (ja toivottavasti vähän toistenkin :)) - ja sitä ehditään tehdä myöhemminkin.

Tihru - sertiä vaille Premier. ;)

Jemsulla (eilen 10 kk!!) on edessä uudet luokat uuden värisenä! :D

Iin odotus on edennyt jo puoliväliin. 

Mom-To-Be viihtyy aiempaa enemmän omissa oloissaan; jopa omassa vauvahuoneessaan sängyllä tai sturdipesässä nukkuen. Toki Ii tulee myös ihmismamman kainaloon kehräämään ja juttelemaan omia Tärkeitä asioitaan. Balineesivieruskaverikin kelpaa kunhan mokomat nuoret vain sattuvat olemaan rauhallisella tuulella. ;)

Lepäily on selkeästi ykkössijalla tärkeysjärjestyksessä.

Toisaalta Ii tarkkailee paljon ympäristöään ja huomaa heti kaikki muutokset. Uusi vieras (nuohooja kävi tänään) tutkittiin tosi tarkkaan ennen kuin annettiin lupa tulla peremmälle.

Maanantaina palataan asiaan uuden "virallisen" masukuvan kera.
Viikonloppua kissat viettävät muun perheen kanssa ja mamma suuntaa Jyväskylään Kes-Kissin näyttelyyn. Nähdään siellä! :)

Sitä sun tätä

Hurinesian palveluskunta on ollut harmittavan alavireistä viime aikoina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kissoilla riittäisi virtaa. Itse asiassa palveluskunnan tarjoamien aktiviteettien määrä vaikuttaisi olevan kääntäen verrannollinen kissoilla käytössä olevan energian määrään.

Uusi Sturdi saapui Saksan maalta ja sen (oheistilpehööreineen) hyväksyivät niin tulevat käyttäjät  kuin kotijoukot. Myös palveluskunta on ostokseen tyytyväinen ja odottaa malttamattomana tositoimia. :)

Erityishuomiota sai Sturdin oheislahjana saapunut valerianahiiri - se pehmitti täysin etenkin Reppiksen pään.

Itse asiassa Reppis näki huuruisimpina hetkinään peräti kummituksia.

Jemsu laajensi ulkoilualuettaan ja totesi, että hevoset ovat paljon suurempia läheltä katsottuna.

Sen lisäksi Jemsu huomasi, että pienetkin otukset voivat tuoksua todella pelottavilta.

Äitienpäiväaamuna Jemsu testasi uutta (leijonavaikutteista?) lookia.

Muuten prinsessa on lähinnä keskittynyt epäonnistumaan valokuvissa. Enemmän tai vähemmän.

Bonuksena: kuva siitä kun kissat melkein onnistuivat postittamaan Möhkötassun sinne, minne se itse asiassa kissojen mielestä kuuluisi (eli luultavasti hyvin, hyvin kauas).

Valkoinen on toipunut järkyttävästä kokemuksestaan.