Koirailua

Vaihteeksi tuli puuhattua jotain mainitsemisen arvoista perheen koiruudenkin kanssa sillä lauantaina 17.11. osallistuin Tamskin kanssa Koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän koirahierontakurssille.
Kouluttajana oli Milla Lind.

Paikalla oli melkoinen joukko aiheesta kiinnostuneita. Osa oli paikalla ilman koiraa ja meitä koirallisia oli kymmenkunta. Aihe käsiteltiin ensin teoreettisesti ja lopuksi päästiin testaamaan otteita käytännössä.

Tams sai odotella teoriaosuuden ajan lainahäkissä. Ihme kumma tyttö malttoi jopa rauhoittua sinne (edes häkissä olo ei ole Tamskille ennestään tuttua!) vaikka ihmisiä ja hälinää riitti (vieressä oleva virikeluolasto tuntui olevan kovassa käytössä eli ihmisiä koirineen tuli ja meni kaiken aikaa). Rauhoittumista ei riittänyt hierontaharjoitteluun saakka mutta omassa harjoitteluloosissa Tams silti pysyi ilman hihnassa pitämistä - jo siitä olin tuollaisen metsäläisen kotikoiran kohdalla hirmu tyytyväinen. Ei ollenkaan mikään mahdoton tapaus. ;)

Koirahieronta aiheena on itselleni kovin mielenkiintoinen ja kurssin anti oli hintansa väärti. Vaikka harjoittelu jäi meidän osaltamme olemattomiin hieronnan osalta, oli reissu Tamskille hyvää treenausta muutenkin eli en yhtään kadu koiran ottamista mukaan. Hierontaa jatketaan kotona; jo eilen Tamski sai rentouttavaa venyttelyä ja poskilihas- ja päähieronnan lenkkeilyn jälkeen (kotona puuhaan keskittyminen olikin kuin toiselta planeetalta). :)

Pyysin Millaa vähän kokeilemaan Tamskia ja hänen mielestään Tams oli pikaisesti tunnustellen optimaalisessa lihaskunnossa ja symmetrinen eikä lihasjännityksiä tuntunut. Näin olin itsekin ajatellut: saahan Tams suurimman osan liikunnastaan koiralle ihanteellisessa muodossa: vapaana vaihtelevassa maastossa oman halun mukaan kirmaillen (ja vauhtia riittää!).

Kimmon mielipide tähän koiramaiseen päivitykseen oli (hieman yllättäen sillä Kimmo ja Tams ovat hyvät kaverukset ;)) tällainen:

Joten loppuun vielä kissamaisuutta kuvatodisteena. Tutustuminen, kotiutuminen ja laumautuminen on käynyt ennakoituakin paremmin. ♥

Sitä sun tätä

Hurinesian palveluskunta on ollut harmittavan alavireistä viime aikoina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kissoilla riittäisi virtaa. Itse asiassa palveluskunnan tarjoamien aktiviteettien määrä vaikuttaisi olevan kääntäen verrannollinen kissoilla käytössä olevan energian määrään.

Uusi Sturdi saapui Saksan maalta ja sen (oheistilpehööreineen) hyväksyivät niin tulevat käyttäjät  kuin kotijoukot. Myös palveluskunta on ostokseen tyytyväinen ja odottaa malttamattomana tositoimia. :)

Erityishuomiota sai Sturdin oheislahjana saapunut valerianahiiri - se pehmitti täysin etenkin Reppiksen pään.

Itse asiassa Reppis näki huuruisimpina hetkinään peräti kummituksia.

Jemsu laajensi ulkoilualuettaan ja totesi, että hevoset ovat paljon suurempia läheltä katsottuna.

Sen lisäksi Jemsu huomasi, että pienetkin otukset voivat tuoksua todella pelottavilta.

Äitienpäiväaamuna Jemsu testasi uutta (leijonavaikutteista?) lookia.

Muuten prinsessa on lähinnä keskittynyt epäonnistumaan valokuvissa. Enemmän tai vähemmän.

Bonuksena: kuva siitä kun kissat melkein onnistuivat postittamaan Möhkötassun sinne, minne se itse asiassa kissojen mielestä kuuluisi (eli luultavasti hyvin, hyvin kauas).

Valkoinen on toipunut järkyttävästä kokemuksestaan.

Minikoira suuressa maailmassa (ja uima-altaassa)

Vappuaaton kunniaksi Möhkötassu osallistui Valkkariforumilaisten kokoontumisajoon Hyvinkään koirakylpylässä.

Valkoisia oli paikalla rodun yleisyyteen nähtynä hurjat määrät, sillä ennen meitä oli uimassa yksi ja meidän jälkeemme paikalle tuli kolme valkoista. Meitä forumilaisia oli myös kolme (neljä piti ilmaantua mutta yhtä ei sitten lopulta koskaan näkynyt).

Koirille oli varattu uittaja sillä ne kaikki olivat paikalla ensimmäistä kertaa. Hyvä olikin näin, sillä alku aina hankalaa... Lopulta koirat uivat hienosti - ja väsy tuli nopsaan.

Uimisen jälkeen huuhdottiin vielä kloorit pois ja sitten föönattiin kiharat kondikseen. :D

Tamski oli kahteen muuhun paikalla olijaan (narttu  ja uros) verrattuna hurjan pikkuinen - oikea minivalkkari. :) Ego kasvoi kuitenkin tilanteessa suureksi ja Tams paitsi löysi harvoin tavatun haukkuäänensä, myös irvisteli urokselle (ehkä ne juoksutkin ovat sieltä pukkaamassa päälle...).

Tosi hauska reissu oli ja koiruus oli ilmeisen väsynyt. Paluumatkalla neiti veteli sikeitä ja sama meno jatkui koko illan.

Suosittelemme lämpimästi muillekin! :)