Kulunut viikko

Se parempi kännykkä (tai ainakin se, jossa oli tasokkaampi kamera) sanoi sopimuksen irti. Nämä on siis kuvattu vanhalla puhelimella, joka astui takaisin palvelukseen. Ehkä näistä juuri ja juuri erottaa kuvausaiheen..?

Hurinesian viikko on vierähtänyt tiukasti näissä merkeissä:

Tämän ohella ei ole juuri näkyviä tapahtumia.
Mietitty ja pohdittu on sitäkin enemmän. Esimerkiksi sitä, olisiko Hurinesialla tarjottavaa pitkäkarvojen kasvatuspuolella. Ja jos olisi, milloin olisi sen aika. Ei ainakaan juuri nyt, se selvisi huhtikuisen tilipäivän ja uuden lääkärikäynnin myötä. Sairastaminen vaatii veronsa - myös talouspuolella. Ei hätää, kyllä meillä vielä kissanruokaa riittää.

Menetyksenkin kohtasimme tänään, reilun vuoden tauon jälkeen.
Samettiturkkinen risteytyspupumme Reksi sairasti lyhyesti mutta rajusti ja nukkui ikuisille apilaniityille minun sylissäni tänään aamupäivällä. Kevätaurinko paistoi lämpimästi kun hyvästelimme hörökorvapoikamme. Peittelimme matkalle lähtijän hellästi ja laitoimme evääksi porkkanan.
♥ Hyvää matkaa, Reksi. Sano Eeville terveisiä. ♥

Sitä sun tätä

Hurinesian palveluskunta on ollut harmittavan alavireistä viime aikoina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kissoilla riittäisi virtaa. Itse asiassa palveluskunnan tarjoamien aktiviteettien määrä vaikuttaisi olevan kääntäen verrannollinen kissoilla käytössä olevan energian määrään.

Uusi Sturdi saapui Saksan maalta ja sen (oheistilpehööreineen) hyväksyivät niin tulevat käyttäjät  kuin kotijoukot. Myös palveluskunta on ostokseen tyytyväinen ja odottaa malttamattomana tositoimia. :)

Erityishuomiota sai Sturdin oheislahjana saapunut valerianahiiri - se pehmitti täysin etenkin Reppiksen pään.

Itse asiassa Reppis näki huuruisimpina hetkinään peräti kummituksia.

Jemsu laajensi ulkoilualuettaan ja totesi, että hevoset ovat paljon suurempia läheltä katsottuna.

Sen lisäksi Jemsu huomasi, että pienetkin otukset voivat tuoksua todella pelottavilta.

Äitienpäiväaamuna Jemsu testasi uutta (leijonavaikutteista?) lookia.

Muuten prinsessa on lähinnä keskittynyt epäonnistumaan valokuvissa. Enemmän tai vähemmän.

Bonuksena: kuva siitä kun kissat melkein onnistuivat postittamaan Möhkötassun sinne, minne se itse asiassa kissojen mielestä kuuluisi (eli luultavasti hyvin, hyvin kauas).

Valkoinen on toipunut järkyttävästä kokemuksestaan.

Vauva-ajatuksia

Parina vapaapäivänä olen pläräillyt loputtomia kuva-arkistojani, ja päätin laittaa tännekin vauvakuvakatselmuksen.

Ylettömän suloisia ovat eläinpienokaiset...

Kanisterit (Hupsi, Donna, Iita, jo edesmennyt Eevi, Reksi, Oona, Ukkis ja uuteen kotiin ystävänsä Eevin kuoleman jälkeen muuttannut Wulfgar)

Hurttimus Möhkötassumus

The Äijä eli Reppis

Tihrunaattori

Neiti Jemmica Laamanen

Ja koska Vieno-rescuesta ei ole vauvakuvia, hän söpöilee ihan isona tyttönä