Arjen kynnyksellä - katsaus kolmanteen lomaviikkoon

Hurineesit ovat nauttineet kolmannesta lomaviikosta täysin siemauksin.

Nauttimista edisti huomattavasti Zooplussan pakettien saapuminen. Voi sitä leikin riemua (ja olihan se uusi ruokalastikin tervetullut ;))!

Muutenkin hurineesien elämään on kuluneen viikon aikana tullut lisäulottuvuutta. Ii on alkanut viime aikoina kurotella korkeuksiin, joten oli vähintäänkin oikein ja kohtuullista, että täysin turhan panttina ollut hyllyn päällys tyhjennettiin asianmukaiseen käyttöön.

Kamera on ollut kuluneella viikolla tavallistakin ahkerammassa käytössä joten julkaistavaa riittää toiseksikin kerraksi. Jätetään tältä erää tähän - Bloggerkaan ei ilmeisesti näin sunnuntaiaamuisin ole yhteistyöhaluinen kuva- ja videomateriaalin lisäämisen suhteen.

Ps. Laitetaan kuitenkin tähän loppuun vielä tämä - lämpimin ajatuksin Evelle, jolle kuuluu aina yhtä Suuri Kiitos siitä, että Ii ja Jemsu ovat meidän laumamme jäseniä. Nämä kaksi ihanaa, rakastettavaa, kaunista, persoonallista kissaa ovat painaneet tassunjälkensä meidän perheen jokaisen jäsenen sydämeen.

Ps2. Jemsu saa oman tribuuttinsa kyllä aikanaan. <3

Lomajamit á la Jemsu

(c) Kassu

LOMA - mikä ihana asia!

Viikon verran ollan nautittu siitä ihanasta olotilasta, jossa työnteko ei häiritse vapaa-aikaa.

Kuvat puhukoot puolestaan:

Tamskin lomaviikko on ollut aivan erityisen tapahtumarikas ja ihana.
Heti maanantaina tavattiin Möhkön ikioma pentuesisar Tryffel.

(c) Linnea Skogberg

(c) Linnea Skogberg

(c) Linnea Skogberg

Ja torstaina saatiin vierailulle Willicon-Eve belggareineen. Wicca ja Luau olivat ihanan ballerinamaisia Möhkön rinnalla.

Molempia koiratuttavuuksia tavataan toivon mukaan myöhemmin lisää - sen verran kivaa oli kissahöpsähtäneestä koiramainenkin yhteispuuhailu.

Balineesit metsästäjinä

Vaikka itämaiset ovat lemmikkiominaisuuksiltaan täydellisiä, niistä löytyy myös villimpi puoli. Kaikille kissapedoille yhteinen sammumaton saalistusvietti ja täydellinen saalistajan rakenne yhdistyvät näissä eläimissä sitkeyteen, kärsivällisyyteen ja säkenöivään älykkyyteen. Videoleikkeet puhukoot puolestaan.

Jemmican saalistusnäyte:

Tihru tavoittelee toisentyyppistä saalista:

Juhannuksen viettoa Hurineesien tapaan

Nyt kun ollaan ehditty jo juhannuspäivän iltaan, voidaan sanoa, että meidän perheessä keskikesän juhlan ikäviltä puolilta on vältytty.

Pahin juhannusonnettomuus sattui Jemmicalle. Säikäyttävästä tilanteesta selvittiin ilman vammoja.

Pientä paininpoikasta on ollut - enimmäkseen kuitenkin leikkimielisessä kisailuhengessä.

On syöty hyvin - tässä luomujauhelihaa kermaviilillä höystettynä.

Ja ennen kaikkea: on otettu rennosti kukin oman tyylinsä mukaisesti yksin tai seurassa

.

Ihmisnäkökulmasta tähän on vielä pakko lisätä, että sääennustukset menivät juhannuksen osalta kilometritolkulla metsään (onneksi). Muuten ollaan eletty pitkälti kissojen mallin mukaisesti - toiset enemmän, toiset vähemmän. ;)

Aktiivikissoja

Heti alkuun on pakko hehkuttaa. Kirjoittelen tätä sairaslomalaisena, omassa sängyssä - ja arvatkaas, kuka köllii viekussa silmät onnesta (?) viirullaan... REPPIS!! Tihru on valloittanut Reppiksen vaaleanpunaisen unelmanpehmoisen äijäpedin alle parin metrin päässä - siitä huolimatta mamman poika vetää hirsiä tyytyväisenä.

En tiedä, onko kyseessä tilapäinen mielenhäiriö, joka kohta vaihtuu helevatanmoiseen kiroiluun vai voiko Serene-Um vaikuttaa jo parissa päivässä?? Jos mielentila on pysyvämpää laatua, olen samalta istumalta tuotteen ikuinen fani.

Koska juuri tästä hetkestä ei ole kuvaa, tässä Reppis pari päivää sitten - niin ikään hyvissä fiiliksissä kun masu on täynnä possunsydäntä.

Hetkeä aikaisemmin oltiin possunsydämen äärelle mahduttu koko lauman voimin:

Koska tunnelma kissalaumassamme on kuitenkin ollut osittain kireä, olen yrittänyt panostaa siihen, että järjestän kissoille mielekästä puuhaa. Ajatuksena tietenkin ensinnäkin se, että jos energia kuluu esimerkiksi ongelmanratkaisutehtävissä, sitä jää vähemmän kinasteluun. Toisekseen uskon vahvasti, että yhteisen kivan ääressä puuhailu jo sinällään parantaa kissojen keskinäisiä välejä.

Edellisessä Zooplus-paketissa tuli tällainen laatikkohärveli. Siihen kuuluu pallo, jota voi tassulla hämmentää mutta koska sellaisena se kiinnostaa ainoastaan touhupylly-Jemmicaa, otin pallon pois ja kuinka ollakaan - raksuversio veti sentään koko akkalauman yhteisen puuhan äärelle. Videointivaiheessa Ii tosin on jo kyllästynyt ja kapuaa syliin. <3

Tänään tuli jo seuraava Zooplus-paketti ja siinä pisteillä tienattu aktivointilauta Fun Board. Edelleenkin aktivoituminen oli vain tyttöjen heiniä mutta eipä tätä katsomalla ihan heti arvaisi, että Iin ja Vienonkin välillä on ajoittain melkoista kähinää.

Ii ei tällä kertaa osallistunut sivusta seuraamista enempää sillä ruokaa saa toki helpommallakin kuin tassujaan rasittamalla. ;)

Sen sijaan harvemmin innostuva Tihru yllätti liittymällä innokkaasti raksukalastelijoiden joukkoon.  Tyyli oli ehkä enemmän "rapatessa roiskuu" - mutta osallistuminenhan tässä tärkeintä on?

Ja mikä sen mukavampaa kuin ottaa pirteän puuhailun päälle päiväunet. Vaikka parhaan kaverin kainalossa.

Ii... niinkuin ikävä

Matkasin tänään aamun alkajaisiksi erittäin viehättävässä ja puheliaassa seurassa Kirkkonummelle. Ihana Ii matkusti tapaamaan hurmaavaa Ploffya pienen kuherrusloman merkeissä.

Pian Ii taas on kotona - ja jännittäminen saa alkaa.

Sillä välin ikävää voi lievittää videoin ja kuvin:

Iin ruokatarinoita:

Melko väsähtänyttä menoa kähinäkaveri Jemmican kanssa:

Häntiä ja päpäliä á la äiti ja tytär:

Hurineesi valvontatehtävissä

Tihru suorittaa päivän ensimmäisen kuistitarkastuksen mamman palattua koiran aamulenkitykseltä.

Tunnustan: Tihru on  saanut erivapauden tulla kuistille ilman valjaita. Toki aina äärimmäisen valppaan silmälläpidon alaisena, jottei satu kurjia esim. irrallaan olevien koirien takia. Balineito kyllä pysyy hienosti omalla alueella ja kuunteleekin mammaa puuhiensa ohella.

Koiran kanssa tehdään vielä töitä, että päästään samaan tottelevaisuustasoon... :D

Rapaista kevättä!

Tällaisena iltavuoropainotteisena viikkona ei kyllä kauheasti jaksa kotona häärätä – eikä ehdikään. Aamulla sentään tulee käytyä koiran kanssa oikein kunnolla ulkona. Tams keksi keskiviikkoaamuna ihan uuden hauskuuden: ojissa roiskuttelun. Viettävän pellon alla virtaava mutainen oja, johon sulamisvesi on valunut, on ihan parasta, mitä koira voi tietää. Kenguruna se loikkii suuntaan ja toiseen – lopputuloksena on iloisesti uuvahtanut, erittäin märkä ja vielä likaisempi koira. Hauskuutta ei ole elämässä koskaan liikaa ja niinpä samalle ojalle on suunnattu yhä uudelleen.

Tässä ollaan vasta aamuisen ojaloikinnan alkuerissä, joten koira on vielä tunnistettavissa valkoiseksi:

Naapuri katsoi meidän kotiinpaluutamme tänään pitkään ja kysyi, miten aion saada koiran puhtaaksi. En kehdannut tunnustaa, että minä vain pyyhkeellä sipaisen enimmät. Loput pestään lattioista kun siltä tuntuu. Kai niitä isompiakin murheita maailmassa on kuin rapaisesta koirasta likaantuvat lattiat? ;)

Kissojen kanssa puuhaaminen on lähinnä rajoittunut rentoon makoiluun ja nukkumiseen. Keskiviikkoaamuna heräsin Jemmica tiukkana myttynä vasemmassa kainalossani, Tihru pakettina lantion seutuvilla ja Vieno käpertyneenä nilkkojani vasten. Yritin muutaman kerran vihjaista Tihrulle, että olisi jo aika aloittaa aamun puuhat. Vastauksena oli hurrrmaava kurahdus ja liikahtaminen lähemmäs kasvojani. Lopulta olimme nenät vastakkain eikä Tihrulla selkeästi ollut pienintäkään aikomusta ymmärtää varovaisia vihjauksia. Olihan siitä kammettava ylös, ulos ja liikkeelle - vaikka kaikkein mieluiten olisin jäänyt samaan asentoon koko loppupäiväksi.

Onneksi joillakuilla on aikaa relata.

Tihru kävi tänään eläinlääkärin pakeilla ihan perusterveystarkastuksessa. Masu oli kasvanut niin paljon, että se ultrattiin kaiken varalta. Ei löytynyt nestekertymiä eikä mitään muutakaan asiaan kuulumatonta. Tihru on vain yksinkertaisesti onnistunut läskistymään käsittämättömän nopeasti; paino oli viime käynnilla 3,1 kg, nyt 3,76 kg. - Ja vielä hetki sitten sitä pakkoruokittiin ja houkuteltiin syömään keinolla millä hyvänsä. =D No, nyt on sitten rokotuskin hoidettu tämän vuoden osalta ja voidaan yrittää hengittää - ja ruokailla - kevyemmin.

Vielä ihan hetki sitten napatut otokset todisteeksi siitä, että Jemmica on todellakin löytänyt yhteisen sävelen myös Möhkötassun kanssa:

Jemmicalla on asiaa

Palveluskunnalla ei ole tähän mitään lisättävää.

***

Ps. Eläimiä ei vahingoitettu - tai vahingoittunut - näiden

videoiden taltioinnin yhteydessä.

Kissapetoja?

Oma päiväni kului melkein työn merkeissä mutta olipa sillä aikaa tapahtunut kotirintamallakin.

Ennen niin rauhallinen ja hillitty Tihru on muuttunut täysin pitelemättömäksi kissapedoksi.

Mahdollisia syitä tähän muutokseen keksin tältä istumalta kolme. Ensinnäkin sterilointi on saattanut peruuttamattomasti muuttaa meidän viehkeän neitomme luonteen joksikin-jota-älköön-nimeltä-mainittako. Tai meneillään oleva Tihrun vatsanseudun pienenemiseen (tai edes kasvun rajoittamiseen/pysäyttämiseen) tähtäävä tarjottavan ruuan rajoittaminen on sekoittanut pienen eläimen pään. Tai - tämä on se todennäköisin vaihtoehto - Jemmican rakastettava riiviömäisyys on tarttuvaa laatua.

Meille saa kuitenkin vinkata jos jostain päin löytyy hyvästä tarjouksesta ISOJA, mielellään lasisia, uunivuokia. Sellaisia, joissa tällaiselle viisihenkiselle (puhun nyt ihmishengistä - nälkäisistä ja isoja annoksia syövistä sellaisista) perheelle mahtuu laittamaan ruokaa vähintään yhdeksi ruokakerraksi.

Meillä oli sellainen lasinen uuniastia ja siinä on tänään, katsantokannasta riippuen joko urhoollisesti tai epätoivoisesti, yritetty valmistaa makaronilaatikkoa. Prosessi sinänsä on aivan liian pitkä kuvattavaksi yksityiskohtaisesti mutta lopputulos on nyt kuitenkin se, että meillä ei enää kyseistä astiaa ole.

Sen sijaan meillä on ollut ruuanvalmistusta aktiivisesti häiriköivä riiviöbalineesikaksikko, joista vanhempi ja - ainakin toistaiseksi - kookkaampi osapuoli on loppujen lopuksi tunkeutunut valmista ruokaa sisältävään, jäähtymässä olleeseen astiaan ja... No, lyhyestä virsi kaunis.

Onneksi kyseinen astia on hajonnut turvallisesti tuhannen nuuskaksi. Vaarallisia sirpaleita ei ole syntynyt eikä kukaan ole edes jäänyt putoavien osien alle. 

Mutta tämä tarina ei luonnollisestikaan voi olla totta. Katsokaa nyt vaikka itse:

Nämäkö suloisuutta, rauhaa, välittämistä, lempeyttä ja universaalia rakkautta huokuvat ihastuttavat olennot kykenisivät moiseen?!

Niin. Eivät minustakaan.