HURINEESIT: Taavetti

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taavetti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. joulukuuta 2012

Willicon Kyyhkyset

Sain eilen lähteä Even mukaan moikkaamaan Taavetin ja Lulun (Delicatin Victricia, SIA w 67) lokakuun 18. päivä syntyneitä vauvoja.

Näin somasti rakkauden ensikertalaiset Tahvi ja Lulu kyyhkystelivät elokuussa:

Ensimmäisenä minun sydämeni täysin varastanut Legolas (Willicon Sir Seraphim, SIA n var).

Pieni karhunpoika, jo yli 900 gramman painoinen leppoisa jättikorva. Ihana, ihana, ihana siaminprinssi, joka sai väkisinkin ajattelemaan, kaipaisiko kotona kehräävä yhtä lutusluonteinen isikissa rötköttelykaveria itselleen...

Viehätysvoimaltaan vähäinen ei ole toinenkaan kyyhkysprinssi.

Prodigy, tuttujen kesken Proge (Willicon Prince Piacention, SIA n var), on ulkonäöltään isikissan kopio (toki variantti eli karva on lyhyempää kuin balineesi-isällä). Eli jos haluat tietää, miltä tämä hurmuri ISONA kissana näyttää, tervetuloa moikkaamaan Tahvia meille. ;) Progella oli vauhtia velipoikaa enemmän mutta kun vähän aikaa oltiin tutusteltu, irtosi posetuskin oikein mallikkaasti.

Pentueen prinsessa, Jasmin (Willicon Lady Lahore, SIA a var) on väriltään sininaamio. Nimensä mukaisesti todellinen lady - tyttö, joka tietää, mitä tahtoo. Tämän prinsessan patjan alla saattaa toisinaan olla se kuuluisa herne mutta suloisuus ei siitä kärsi. Päinvastoin.

Kyyhkyspienokaiset kasvavat sijoituskodissa Loviisassa. Taikan hoivista lennähtää aikanaan maailmalle takuusosiaalistettuja, rakkaudella hoivattuja sydämenvalloittajia. Voin siis hyvillä mielin suositella niille, joitten kotiin kissantassuntepsuttelua mahtuu. ♥

Pentujen varaustilannetta ja/tai muita asioita voi kysellä kasvattaja-Eveltä
sähköpostitse willicon(a)surok.fi tai soittamalla numeroon 044 345 9555.

♥♥♥

Evelle ISO kiitos kun sain tulla mukaan suloisuuksia pussailemaan ja

Taikalle kaunis kiitos vieraanvaraisuudesta!!

♥♥♥

maanantai 26. marraskuuta 2012

Viikko vierähtänyt

Tahvin ja Iin leikkauksista on tänään viikko.

Tahvin toipuminen ei pitkään vienyt. Iltaiset reviirintarkastusjollotukset ovat jo jääneet; merkkailut ovat vähentyneet kymmenistä muutamaan päivässä. Kaiken huipuksi Tahvi on alkanut peittelemään näitä vähäisiäkin merkkauksia kaapimalla lattiaa (ilmeisen) pahan hajun vierestä. :)

Iin haava näyttää oikein hyvältä joskin kudosturvotusta on melkoisesti. Ii antaa onneksi sukkapuvun olla nätisti päällä - olisi antanut kaulurinkin mutta se on meidän koiraportillisessa ja hakasovellisessa kodissamme turhan hankala kapistus. Antibioottikuuri on juuri loppunut ja tämän viikon lopulla katsellaan puvustakin luopumista. Ii on viettänyt toipilasajan kahdella tapaa: sylissä tai Kimmon kainalossa.

Lauma on oikein sopuisa ja elämä on leppoisan... kissamaista.

Kissaperheen koirakin osaa ottaa elämän kissamaisesti

Ystävykset

Kung Fu -Kimmo?

Yaawnn...
(Tylsät jutut?)

tiistai 20. marraskuuta 2012

Lepo paras lääke on

- on sitten kyse

vilustuneesta nalleraukasta

tai leikkauksesta toipuvista kissapotilaista.

Ja tosiystävät luonnollisesti osallistuvat.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kaksi uutta kastraattia

Tälle päivälle Iille oli varattu sterilointiaika.

Melkoisen virtuaalivuoristoradan jälkeen päädyimme Taavetin kasvattaja-Even kanssa siihen, että chillin ruskeanassunkin siitosura on nyt paketissa. Omalla eläinlääkärillämme on useimmiten tiukat aikataulut mutta tällä kertaa onni potkaisi: aamuisen varovaisen kyselyn tuloksena Tahvin kastraatio mahtui vielä samalle päivälle.

Taavetin ainoaksi pentueeksi (ei kuulkaas se määrä vaan LAATU!!) siis jää sen ja Lulun ihanat kyyhkyt, joilla on nyt ikää neljä ja puoli viikkoa. Näistä parin osalle Evellä on Willicco-jatkosuunnitelmia, joiden toteutumista jäämme jännityksellä odottamaan.

Operaatiot sujuivat hyvin. Ainoa pieni ylläri oli, että Iin kohtu oli ollut aavistuksen ärhäkän näköinen - ikään kuin tulehdusta enteillen - ja varmuuden vuoksi mummo onkin nyt muutaman päivän antibioottikuurilla. Iihän on ollut muutamia viikkoja pillereillä... syitä ja seurauksia sen kummemmin miettimättä voidaan todeta, että onnea oli tällä kertaa matkassa.

Molemmat kissat kävivät heti pissalla laatikolla kun ehdimme kotiin, ja yksien kunnon unien jälkeen meno oli sen verran vankkaa, että laitettiin ruoka tarjolle. Hill's i/d teki hyvin kauppansa paastovatsan herättelijänä, ja seuraavien unien jälkeen kunto oli niin kohdallaan, että toipilaat laskettiin pois kylppärimajoituksesta muun lauman sekaan.

Illalla palauteltiin vielä voimia a/d-tarjoilulla, ja nyt vain toivotaan, että hyvin alkanut toipilasaika jatkuu samansuuntaisena.

Rutiinijuttujahan nämä tällaiset toki ovat mutta koskaan ei ole kiveen hakattua, että rauhoitus sujuu ongelmitta. Toipilasaikakin voi tuoda mukanaan yllätyksiä niin kuin kävi Tihrun kanssa (aikana ennen meidän astumistamme blogimaailmaan).

Nyt luotetaan kuitenkin siihen, että hyvä onni jatkuu, toipilaat ovat pian jopa entistä ehompia, Taavetti heittää reviirinmerkkaushuolet sikseen ja muutenkin elämä soljuu eteenpäin leppeästi uomassaan. Pakko vielä - kohtaloa uhmaten? - mainita, että tänä iltana on jouduttu siivoamaan vain kahdet merkkaukset - sehän on jo kymmeniä kertoja normaalia vähemmän! ;)

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Omistajan sekoilukohtaus sekä muut kuulumiset

Nyt ollaan sekä kärsitty kuuden päivän ero että jääty pahasti jälkeen kuulumispäivityksissä.

Samana päivänä kun kirjoitin edellisen päivityksen, kävimme koko perheen voimin tervehtimässä Hurineesi-lauman uutta jäsentä. Keskimaan-kissalasta meille on muuttamassa joulun aikoihin hurmaava kilpparisyssiprinsessa Maria. Kasvattajan kotisivulta näette lisätietoja tulokkaasta, jota me jo malttamattomina odotamme. Tapaamishetkellä Marialla sisaruksineen oli ikää kahdeksan ja puoli viikkoa.

Olen itsekin harkinnut kasvattajaksi ryhtymistä, miettinyt kasvattajanimen valmiiksi ja vaadittavan kurssinkin käynyt mutta todennut monen mutkan ja jossittelun jälkeen, että se vaatii enemmän kuin olen (tällä hetkellä, näillä resursseilla ja tässä elämäntilanteessa) valmis tai kykenevä panostamaan. Niinpä meidän perheemme keskittyy vain nauttimaan rakkaista lemmikeistä, ja itse tulen jatkamaan näyttelyharrastuksen parissa.

Sen sijaan, jos joku blogin lukija kiinnostuu itämaisista kissoista tai harkitsee sellaista omaksi perheenjäsenekseen, olen aina valmis juttelemaan kissa-aiheista, tarjoamaan kahvit kissoihin tutustumisen merkeissä ja antamaan täysin subjektiivisia, puhtaasti omiin kokemuksiini perustuvia kasvattaja- yms. suosituksia. ;)

Viikonloppu juuri ennen reissuani vietettiin jälleen kissanäyttelyssä - tosin jouduin delegoimaan lauantaisen näyttelemisen puolisolle oman työmenoni takia. Kissoista esillä oli ainoastaan Tihru, jonka kanssa ollaan maltilliseen tahtiin keräillyt sertejä - tähtäimessä seuraava titteli.

Lauantaina Tihru sai kivan arvostelun Jørgen Billingiltä ja neito nominoitiin - ainoana kastraattinaaraana mutta kuitenkin. ;) Paneelissa voitto meni oikeutetusti upealle Sakelle (SP, EC, WW11, SW, NW Quan Kawaii Sakura, JW, DSM).

Tihru Jørgenin arvosteltavana
(c) Meri P

Sunnuntaina olin itse paikalla. Tihrun tuomarina oli Thea Friskovec ja arvostelu oli jälleen oikein kiva. Erityisen onnellinen olin Thean huomiosta, että Tihru on kastraatiksi aivan erinomaisen hoikka - sen tosiasian eteen kun tosiaan tehdään jatkuvasti työtä. Kaikki vastaavassa tilanteessa olleet kissanomistajat tietävät kyllä, että ahmattikissan pysyminen kauniin solakkana ei ole itsestäänselvyys. Molempina päivinä myös Tihrun upean väriset silmät, uskomattoman silkkinen turkki sekä yleisen elegantti olemus saivat kehuja.

Sunnuntaina Tihru jo hieman rohkeammin tutusteli assarin kanssa
(c) Meri P

Jälleen tuomarin ainoana kastraattinaaraana Tihru myös nominoitiin, minkä saimme tietää heti arvostelun yhteydessä. Sen verran jatko uteloitti, että seurasin myös toisen nelkkutuomarin, Marc Crastuccin, nominoinnit. Tihru sai paneelivastustajakseen hienon, jo veteraani-ikäisen (s. 2005) lilakilpparivalkoisen itämaisen lyhytkarvan, IP, SC Desmodus Lilac Negritan, DSM.

Tihru on näyttelyissä kippuralle pyrkivä ujolila, joten molempina päivinä olin pyytänyt paneelikantoon tutun ja rohkaisevan esittäjän. Niin lauantaina Hannan hoivissa kuin sunnuntaina Milkan esittämänä Tihru näyttikin aivan valtavan kauniille - tästä molemmille luottoassareille ISO kiitos! Sunnuntaina omistajalla olikin edessä valtavan suuri yllätys ja lievästi sanottuna hulluuskohtaus kun molemmin tuomariäänin BIS-kastraattinaaraaksi julistettiin - Tihruneesi!! ♥

Itkusta ja tärinästä ei ollut tulla loppua ollenkaan, niin syvältä sielusta kouraisi tämä tunnustus, joka kertoi minulle, että tuomaritkin tällä kertaa näkivät Tihrussa Sitä Jotain, joka mykistää itseni päivästä toiseen. En käy näyttelyissä BIS-pokaalien kiilto silmissä vaan kissamielisen seuran ja kivan tekemisen vuoksi mutta totta kai tuntuu hyvältä kun oma kissa siellä joskus menestyykin. En häpeä sitä näyttää tai ääneen myöntää, päin vastoin.

Muulla kissarintamalla tilanteet ja suunnitelmat ovat muuttuneet sen verran, että Taavetille jo varattu kastraatioaika peruttiin. Taavetin ja Lulun varianttipentueen yksi neito ja kaksi nuorta herrasmiestä kasvavat ja varttuvat Loviisassa ja vaikuttavat oikein lupaavilta. Kasvattaja-Eve kaavaileekin Taavetin osalle toista astutusta ensi vuoden puolelle eli pissapoika saa toistaiseksii jatkaa haiskahtavaa harrastustaan. ;)

Taavetti sisaruksineen täytti muuten eilen lauantaina 10.11. täyden vuoden! Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti...

Teekakkoset silloin joskus...

Jemmiksen kanssa olen vielä kuluvan vuoden aikana lähdössä hakemaan vuorossa olevaa ulkomaan sertiä - astutuskuviot ovat vuorossa sen jälkeen. Niiden osalta kannattaakin seurata Even, Jemmiksen omistajan kotisivua - pyrin itse jatkossakin julkistamaan asiat vasta sen jälkeen kun pentuesuunnitelmat tai -odotukset on ensin kerrottu siellä.

Ii-mummolle sen sijaan on varattu sterilointiaika kuluvalle kuulle. Operaatio luonnollisesti pikkuisen jännittääkin mutta samalla helpottaa kovasti meidän elämäämme kun saadaan yhdessä asustavasta äiti-poika -yhdistelmästä toinen pois lisääntymiskykyisten joukosta. Olen lomalla, joten nyt on hyvin aikaa seurata toipumista. Mielessä väikkyvät ikävästi Tihrun sterin jälkeiset vaikeat ja hirmuisen raskaat kokemukset mutta jospa tällä kertaa kaikki sujuu ilman ylimääräisiä ikävyyksiä.

Vielä meillä on takataskussa yksi ISO uutinen, joka kuitenkin saa vielä hetken odottaa julkistushetkeään. Koska asia on vasta tekeillä, työn alla ja tarkastelussa eikä sen lopullinen toteutuminen ole edes varmaa - puhumattakaan siitä, että sen ensijulkistus kuuluu toiselle taholle - säilytän toistaiseksi salaisuuden. :)