Kuvasatoa

Näin upeita paneliotoksia Jemmiksestä oli osunut Tessan tähtäimeen. 

Hurmaava Kimmo-mies esiintyi tuttuun tapaan rennon tyylikkäästi. 

Lisää kuvatunnelmia viikonlopun tapahtumista voit katsoa tästä osoitteesta. Samassa tilassahan järjestettiin sekä FIFe- että WCF-näyttely ja viikonlopun huipentumana Baltic Cup. Lisätunnelmaa loivat useat molempien kattojärjestöjen kissoille avoimet erikoiskilpailut.

Reissu takana

Mitäpä menneestä viikonlopusta voi sanoa?

Mahtava reissu, hyvää seuraa, Jemsu menestyi yli kaikkien odotusten - aika lailla unelmaviikonloppu!

Jemmis tutkailee hotellihuonetta

Antti-myrsky tarjoili matkavuoristorataa perjantaina kun lauttailimme Hki-Tallinna -välillä ja sunnuntai-iltana kun ajelimme Latviasta Tallinnaan, lunta tuli seinänä - mutta nämä olivat vain mausteita kakussa. ;)

Jemmis oli lauantaina arvostelussa Aleksey Shchukinilla. Yleisvaikutelmaltaan "Sweet, tender, easy going girl" sai hienon arvostelun ja Aleksey kuittasi tp-valinnan vähäeleisesti ojentamalla NOM-kortin meille nähtyään kaksi muuta hänellä arvosteltavana ollutta aikuista naarasta. Olin kyllä aidosti yllättynyt - vastassa oli _hienoja_ kissoja.

Jemmis myös valmistui lauantaisella sertillään ja on nyt IC (International Champion).

Panelihäkkejä katsellessani ihmettelin kun vastustajalle ei ollut merkitty paikkaa. Lopulta olikin niin, että Saarelan Veikon nominoima aikuinen naaras (OSH bs 22 AR*Shasa Kianga JW) ei paneliin ilmaantunut ja Jemmis sai pokata BIS-palkinnon!! Wo-hou!!!

Jemmis esiintyi molempina päivinä _upeasti_
Stéphanie Serraïn kantamana

Sunnuntaina meidän tuomarimme oli Ad de Bruijn. "Lovely, well balanced girl" sai jälleen hyvän arvostelun ja kun edellispäivänä panelista puuttunut vastustaja ei ilmaantunut arvosteluun, Ad nominoi Jemsun toivottaen onnea paneliin.

Panelivastustajana oli edellisenä päivänä Jemmiksen kanssa samalla tuomarilla ollut FI*Loveoriental Isla Bonita (OSH n 24). Hieman ihmetytti kun kissan häkkiin tuonut nainen kävi moneeen, moneen kertaan siivoamassa kissan takamusta sen odottaessa aikuisten naaraitten vuoroa. Mahtoiko kissalla olla hieman vatsavaivoja??

En uskaltanut toivoa hirmuisesti mutta niin vain kuulutettiin "With both votes... number 239, the balinese..."!!!

Ihanaa, mahtavaa, upeaa!!

Jemmis herätti huomiota yleisön keskuudessa etenkin sunnnuntaina - ja olihan se koko näyttelyn ainoa pitkäkarva itämainen (!!).

"Olenhan mä aika herkku, tiedetään..."

Pitkäkarvoista puheenollen: sunnuntaina sain esitellä arvostelujen päällekkäisyyden vuoksi myös samassa reissussa olleen Markun CFA CH & FIFE GIC Kultaviiksen Annabellan JW (kuva täällä). Bella saikin samana päivänä oman tuomarinsa äänen myös panelissa!

Pakko loppuun erikseen kehaista matkanjärjestäjää. Lähtösatamasta eteenpäin loppu sujui kuin itsekseen. Aikataulut, hotellien ovikortit, ruoka- ja ostospaikat ja muut hoituivat kuin rasvattuna eikä tarvinnut itse huolehtia kuin omat romppeensa paikasta toiseen.
Saarenpään kissanäyttelymatkalle minä lähden toistekin!

Samaan aikaan samassa hallissa järjestetyn  WCA:n
näyttelyssä oli palkintona mm. taulutelevisio. :)
Kuva: Tessa

PS. Kimmo-mies ♥ oli myös Latviassa mutta annan Hannan kertoa Kimmon kuulumiset omassa blogissaan.

Omistajan sekoilukohtaus sekä muut kuulumiset

Nyt ollaan sekä kärsitty kuuden päivän ero että jääty pahasti jälkeen kuulumispäivityksissä.

Samana päivänä kun kirjoitin edellisen päivityksen, kävimme koko perheen voimin tervehtimässä Hurineesi-lauman uutta jäsentä. Keskimaan-kissalasta meille on muuttamassa joulun aikoihin hurmaava kilpparisyssiprinsessa Maria. Kasvattajan kotisivulta näette lisätietoja tulokkaasta, jota me jo malttamattomina odotamme. Tapaamishetkellä Marialla sisaruksineen oli ikää kahdeksan ja puoli viikkoa.

Olen itsekin harkinnut kasvattajaksi ryhtymistä, miettinyt kasvattajanimen valmiiksi ja vaadittavan kurssinkin käynyt mutta todennut monen mutkan ja jossittelun jälkeen, että se vaatii enemmän kuin olen (tällä hetkellä, näillä resursseilla ja tässä elämäntilanteessa) valmis tai kykenevä panostamaan. Niinpä meidän perheemme keskittyy vain nauttimaan rakkaista lemmikeistä, ja itse tulen jatkamaan näyttelyharrastuksen parissa.

Sen sijaan, jos joku blogin lukija kiinnostuu itämaisista kissoista tai harkitsee sellaista omaksi perheenjäsenekseen, olen aina valmis juttelemaan kissa-aiheista, tarjoamaan kahvit kissoihin tutustumisen merkeissä ja antamaan täysin subjektiivisia, puhtaasti omiin kokemuksiini perustuvia kasvattaja- yms. suosituksia. ;)

Viikonloppu juuri ennen reissuani vietettiin jälleen kissanäyttelyssä - tosin jouduin delegoimaan lauantaisen näyttelemisen puolisolle oman työmenoni takia. Kissoista esillä oli ainoastaan Tihru, jonka kanssa ollaan maltilliseen tahtiin keräillyt sertejä - tähtäimessä seuraava titteli.

Lauantaina Tihru sai kivan arvostelun Jørgen Billingiltä ja neito nominoitiin - ainoana kastraattinaaraana mutta kuitenkin. ;) Paneelissa voitto meni oikeutetusti upealle Sakelle (SP, EC, WW11, SW, NW Quan Kawaii Sakura, JW, DSM).

Tihru Jørgenin arvosteltavana
(c) Meri P

Sunnuntaina olin itse paikalla. Tihrun tuomarina oli Thea Friskovec ja arvostelu oli jälleen oikein kiva. Erityisen onnellinen olin Thean huomiosta, että Tihru on kastraatiksi aivan erinomaisen hoikka - sen tosiasian eteen kun tosiaan tehdään jatkuvasti työtä. Kaikki vastaavassa tilanteessa olleet kissanomistajat tietävät kyllä, että ahmattikissan pysyminen kauniin solakkana ei ole itsestäänselvyys. Molempina päivinä myös Tihrun upean väriset silmät, uskomattoman silkkinen turkki sekä yleisen elegantti olemus saivat kehuja.

Sunnuntaina Tihru jo hieman rohkeammin tutusteli assarin kanssa
(c) Meri P

Jälleen tuomarin ainoana kastraattinaaraana Tihru myös nominoitiin, minkä saimme tietää heti arvostelun yhteydessä. Sen verran jatko uteloitti, että seurasin myös toisen nelkkutuomarin, Marc Crastuccin, nominoinnit. Tihru sai paneelivastustajakseen hienon, jo veteraani-ikäisen (s. 2005) lilakilpparivalkoisen itämaisen lyhytkarvan, IP, SC Desmodus Lilac Negritan, DSM.

(c) Meri P

Tihru on näyttelyissä kippuralle pyrkivä ujolila, joten molempina päivinä olin pyytänyt paneelikantoon tutun ja rohkaisevan esittäjän. Niin lauantaina Hannan hoivissa kuin sunnuntaina Milkan esittämänä Tihru näyttikin aivan valtavan kauniille - tästä molemmille luottoassareille ISO kiitos! Sunnuntaina omistajalla olikin edessä valtavan suuri yllätys ja lievästi sanottuna hulluuskohtaus kun molemmin tuomariäänin BIS-kastraattinaaraaksi julistettiin - Tihruneesi!! ♥

(c) Meri P

Itkusta ja tärinästä ei ollut tulla loppua ollenkaan, niin syvältä sielusta kouraisi tämä tunnustus, joka kertoi minulle, että tuomaritkin tällä kertaa näkivät Tihrussa Sitä Jotain, joka mykistää itseni päivästä toiseen. En käy näyttelyissä BIS-pokaalien kiilto silmissä vaan kissamielisen seuran ja kivan tekemisen vuoksi mutta totta kai tuntuu hyvältä kun oma kissa siellä joskus menestyykin. En häpeä sitä näyttää tai ääneen myöntää, päin vastoin.

Muulla kissarintamalla tilanteet ja suunnitelmat ovat muuttuneet sen verran, että Taavetille jo varattu kastraatioaika peruttiin. Taavetin ja Lulun varianttipentueen yksi neito ja kaksi nuorta herrasmiestä kasvavat ja varttuvat Loviisassa ja vaikuttavat oikein lupaavilta. Kasvattaja-Eve kaavaileekin Taavetin osalle toista astutusta ensi vuoden puolelle eli pissapoika saa toistaiseksii jatkaa haiskahtavaa harrastustaan. ;)

Taavetti sisaruksineen täytti muuten eilen lauantaina 10.11. täyden vuoden! Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti...

Teekakkoset silloin joskus...

Jemmiksen kanssa olen vielä kuluvan vuoden aikana lähdössä hakemaan vuorossa olevaa ulkomaan sertiä - astutuskuviot ovat vuorossa sen jälkeen. Niiden osalta kannattaakin seurata Even, Jemmiksen omistajan kotisivua - pyrin itse jatkossakin julkistamaan asiat vasta sen jälkeen kun pentuesuunnitelmat tai -odotukset on ensin kerrottu siellä.

Ii-mummolle sen sijaan on varattu sterilointiaika kuluvalle kuulle. Operaatio luonnollisesti pikkuisen jännittääkin mutta samalla helpottaa kovasti meidän elämäämme kun saadaan yhdessä asustavasta äiti-poika -yhdistelmästä toinen pois lisääntymiskykyisten joukosta. Olen lomalla, joten nyt on hyvin aikaa seurata toipumista. Mielessä väikkyvät ikävästi Tihrun sterin jälkeiset vaikeat ja hirmuisen raskaat kokemukset mutta jospa tällä kertaa kaikki sujuu ilman ylimääräisiä ikävyyksiä.

Vielä meillä on takataskussa yksi ISO uutinen, joka kuitenkin saa vielä hetken odottaa julkistushetkeään. Koska asia on vasta tekeillä, työn alla ja tarkastelussa eikä sen lopullinen toteutuminen ole edes varmaa - puhumattakaan siitä, että sen ensijulkistus kuuluu toiselle taholle - säilytän toistaiseksi salaisuuden. :)

Tamski Uusien Asioiden äärellä

PS. Kaunis kiitos Merille Tihrun kuvien käyttöluvasta! ♥

Valkoinen tähystäjä

Kaikki kuvat (c) Petri Jaakkola, jolle jälleen kerran lämmin kiitos kuvista!

Näissä kuvissa Ii lauantaina Karl Preissin pöydällä.



Perskin silmäilyä

Ja näissä kuvissa sunnuntaina Satu Hämäläisen arvosteltavana.

Ai MIKÄ onnellinen omistaja taustalla..? ;)

Ja vielä bonuksena kuva Tihrun sunnuntaisesta nominoinnista.

Miumaumou Masalasta

Kirkkonummen Masalassa näyteltiin koko viikonloppu.

Lauantain vietin kolmoskategorialaisia arvostelleen Charles Spijkerin assistenttina. Osan päivää laukkasin edestakaisin sillä Ii oli arvosteltavana norjalaisella Karl Preissilla, jonka pöytä oli aivan hallin toisessa päässä (kiitos naapuripöydän assarille sekä Taikalle avusta!). Hieman jurolta vaikuttanut tuomari osoittautuikin huumorintajuiseksi, ja arvostelutilanne oli oikein miellyttävä - vaikka Ii kiroilunsa ohessa pälyili niin tummaäänistä tuomaria kuin taustalla tuomarihäkissä näkynyttä perskiä. Puhinoittensa takia Ii muistutti tuomarin mielestä lähinnä lohikäärmettä, ja perskiä Karl innostui ihmettelemään Iin vanavedessä. ;) Kuitenkin ilman empimistä serti, ja TP-valinnoissakin Ii sai käydä näytillä.

Sunnuntaina olin taas tutummalla maaperällä sillä assisteerasin Satu Hämäläistä, joka tuomaroi neloskategoriaa. Ii oli arvosteltavana Satun pöydällä ja nappasi suoraan kahdeksannen peräkkäisen sertinsä valmistuen Grand International Championiksi.

GIC Willicon Sur Maa
kuva: Tessa

Ii oli oma juttelevainen, jurputtava itsensä, ja me palaammekin näyttelyareenoille seuraavan kerran vasta kastraattiluokissa katsastamaan, haluaako mummokissa misseilyä edelleen harrastaa. Sitä ennen kauniin valkoisen osalle punotaan suunnitelmia, joista joskus lisää - jos ja kun hetki on oikea. ;)

Lauantaina matkasin Kirkkonummelle kolmen kissan kanssa sillä Iin ja Tihrun lisäksi kyydissä oli meillä yökyläillyt Iin lapsenlapsi, Ilpo (Willicon Lavacristallo). Ihana nuori mies hurmasi täysin meidän kotijoukot - siis ihmissellaiset - kissat toki pidettiin asiaankuuluvasti erillään. :)

Näyttelypaikalla tapasin heti aamusta myös Williccolan uuden vahvistuksen Warren (Rimppakintun Aamuvarhain), joka on aivan ihana kermakarkin värinen itämainen pitkäkarvamies. Pitkästä aikaa tapasin myös mielettömän kauniin Aniksen (CH Nicator My Fair Lady; Iin tytär, Tihrun sisko) omistajineen. Ei siis ollenkaan hullumpi aloitus kivalle päivälle!

Tihru oli sunnuntaina arvostelussa Alexey Shchukinin pöydällä. Lilanassu majaili tuomarin kainalossa ja loi sieltä tyttömäisiä, sinisiä katseita arvosteluseteliä kirjoittavan Alexeyn silmiin. Kiva arvostelu, serti ja kutsu TP-valintoihin, joissa neljästä kauniista kissasta Alexeyn valinta osui Tihruun. Satun nominointi oli upea musta itämainen lyhytkarva, joten jännitettävää paneeli ei siltä osin tarjonnut. Me olemme kuitenkin hurjan onnellisia ja ylpeitä jo nominoinnistakin!

Sunnuntain erikoisuus oli - niin ikään Satu Hämäläisen arvostelema - kolmen sukupolven kisa. Kolmikot vertailtiin ensin keskenään kategorioittain ja joka kategorian paras kolmikko pääsi esille paneeliin, jossa valittiin vielä Best of Best -kolmikko.

Neloskategorian parhaan (ja ainoan - mutta sitä ei tarvitse kertoa! ;)) kolmikon muodostivat Ii,  Anis ja Ilpo. Tuomari näki saman kuin mekin eli jalostus on Ilpossa mennyt asiaankuuluvalla tavalla eteenpäin: hyvät asiat (mm. elegantti rakenne, upea valkoinen väri, mahtava silmien väri) ovat säilyneet, ja sen lisäksi Ilpoon on saatu kaivattua lisämittaa profiiliin sekä parannusta silmien asentoon. Kolmikkomme oli BIS-3 ja turha lienee mainitakaan, että olemme erittäin ylpeitä tästä tuloksesta!

Kivan näyttelyviikonlopun kruunasi (tietenkin hyvän seuran ohella!) se, että molempina päivinä kotiin päästiin lähtemään todella hyvissä ajoin. Kuvia laitan toisella kertaa - jos ollaan jonkun kameran eteen osuttu.

Hiljaiselon karistusta

Hurinesian henkilökunta pahoittelee laiskaa bloginpäivitystahtia.

Hiljaista on elämä ollut muutenkin. Taavetilla vallankin - edellisessä postauksessa esitellyn morsion palattua kotiin nuori sulho vietti kokonaisen vuorokauden höyhensaarilla. Sen jälkeenkin Äijän elämä on ollut aiempaa huomaamattomampaa sillä merkkailuhalut hiipuivat lemmennälkäisen naisen pyörittelyn jälkeen.

 

Viikonlopun ajaksi saatiin vähän piristystä uneliaaseen elämään. Saimme vieraiksi Paulan ja Damonin (Willicon Ma Choi Lee), jotka osallistuivat RUROKin näyttelyyn Myyrmäessä. Hurinesiasta mukaan oli ilmoitettu Ii ja Jemmica molemmille päiville sekä Taavetti sunnuntaille.

Willicon Ma Choi Lee "Damon" lauantain arvostelussa

Damon

Williccolaisia oli paikalla muutenkin runsain mitoin - ja mikäs sen mukavampaa! Lauantaina olin tosin itse häärimässä assarina, minkä vuoksi jutteleminen ja muu seurustelu jäi harmittavan vähälle. Sunnuntaina sosiaaliselle kanssakäymiselle oli aikaa paremmin - vallankin kun esitettäviä kissoja oli yksi aiottua vähemmän kun päädyin jättämään Ii-mummon kotiin. Ainahan Ii on näyttelyissä ollut jurputtavainen mutta tällä kertaa jurputus ja äkäily jatkui lauantaina myös kotona ja arvelin, että mummon on parempi levätä ja rauhoittua kotona kuin viettää toinen perättäinenkin päivä näyttelyhälinässä.

(c) Petri Jaakkola

(c) Petri Jaakkola

 Näyttelyn tulossaldo oli Jemmicalle serti molempina päivinä, lauantaina Pöö oli myös TP. Ii sai sertinsä lauantaina ja Taavetin ja Damonin kesken jaettiin sijat sunnuntaina siten, että Taavetti oli harmonisempana kokonaisuutena EX1 ja velipoika EX2.

Jemmican näyttelyura onkin nyt sitten tovin aikaa pysähdyksissä sillä seuraava serti pitäisi hakea ulkomailta. Iin kanssa oli tarkoitus tähdätä seuraavaan titteliin pidemmän kaavan mukaan eli kahdeksan sertin reittiä. Nyt oltaisiin puolivälissä ja jatko riippuu ihan siitä, miten kaunokaisen hermot jatkossa kestävät näyttelytouhua.

(c) Petri Jaakkola

(c) Petri Jaakkola

Erityisen ihanaa sunnuntaina oli se, että Willicon Teekakkosia oli paikalla peräti neljä: ruskeanaamio balineesipoikien Taavetin ja Damonin lisäksi valkoiset siamilaissisaret Nala ja Milla. Ihan mahtavaa!

Valkoiset siamilaiset värin parhaan valinnassa sunnuntaina

Kiitokset kaikille jälleen kerran hauskasta seurasta; tylsää hetkeä ei tälläkään kertaa ehtinyt eteen tulla. :D

Hurinesian näyttelyt jatkuvat heti syyskuussa Tampereen PIROKissa, jonne lähden Iin kanssa. Assarinhommiakin olisi taas tarkoitus tehdä - jutella ehtii silloin tosiaan vähemmän mutta näkeepä ihania kissoja lähietäisyydeltä senkin edestä. :)

P.S. Isot kiitokset Petrille kuvista, joita voi ihailla lisää täällä.

SUROK 28. - 29.07.2012

Pitkän tauon jälkeen osallistuimme näyttelyyn. Vuorossa oli SUROKin näyttely Espoon Barona Areenalla. Mukana oli kolmikko Ii, Tihru ja Taavetti molempina päivinä.

Moni muukin balineesi-ihminen oli aktiivisena sillä näyttelyn tilaston mukaan balineeseja oli lauantaiksi ilmoitettu 19 ja sunnuntaiksikin 13. Harvinaista herkkua tämä tällainen!

Lauantaina kaikki Hurineesit olivat Robert Lubranon arvosteltavina. Lubranolla oli myös tuomarioppilas, joka antoi omat arvionsa kissoista.
Taavetti sai kehuja koostaan ja pitkästä kropasta. Äijä esiintyi oikein kauniisti vaikka onkin teini-ikäinen. Vertailussa toiseen nuoreen ruskeanaamioon (Fercatin Lilzay Quistine; myös TP) Taavetti hävisi oikeutetusti - ja kun yksi suklaanaamio myöhemmin katsottiin sekin ruskeanaamioksi, pyörähti Taavetti myös toistamiseen vertailussa värin parhaan määrittämiseksi - samalla lopputuloksella. ;)

Taavetti (Willicon Chil Lai Lee) tädin hellässä huomassa

Tihru oli tapansa mukaan ujo esiintyjä mutta sai kovasti kehuja turkistaan, väristä ja kontrastista sekä upean syvän sinisistä silmistään. Serti tuli ja TP-valintoihin Tihru kutsuttiin ainoana; näin Tihru oli yllättäen myös Lubranon TP-kastraattinaaras!

Ii omalla vuorollaan kiroili, kuten aina, mutta käyttäytyi kuitenkin pöydällä (yllättävänkin?) asiallisesti. Kehut upean värisistä silmistä, kropasta ja turkista niin värin kuin laadunkin puolesta. Jännätty serti saatiin ja käytiin jopa pyörähtämässä TP-valinnassa (johon emme edes odottaneet kutsua ja meitä saikin sinne huhuilla oikein huolella...), josta saimme palata lähes saman tien takaisin huilimaan.

Tihru siis paneeliin, jossa voitto mustalle itämaiselle lyhytkarvalle. Huonommalle ei hävitty, olihan kyseessä SP, EC Sultsinan Satumaa, DSM. :)

Mukana lauantaina oli myös Taavetin velipoika, ihana Eben (Willicon Wel Mui Lee), jota sain sylitellä ja pusutella. Emonsa näyttelytavat pojalla oli sillä niin arvostelun aikana kuin syliin otettaessa kuului tuttuakin tutumpi jupatus. :D

Tihrun, Taavetin ja Ebenin mukanaolo tarkoitti sitä, että Ii saattoi osallistua jälkeläisluokkaan - ja rakas valkoiseni olikin lauantaina kategoriansa paras siitosnaaras.

Sunnuntaiaamuna koukattiin matkaan Porvoon kautta ja saatiin kyytiin Eve sekä kissat: Iin valkoiset balineesilapsenlapset, musta itämainen pitkäkarvakomistus Skye sekä ihana lyhytkarva lilapoika Soho.

Soho (Sultsinan Misteli)

Sunnuntaina saimme häkkinaapuriksemme Nalan (Willicon Po Goi Lee, SIA w 67 var) sekä Indien (Crimsonette's Cinderella, OLH a 25). Mikään ei olisi voinut olla mieluisampaa; onhan näitten ihanuuksien omistaja Hurinesian emännän sisko.

Nala-murulla on Hurineesien tavat ;)

Indien itisilme on kohdillaan

 Sunnuntaina näyttelyssä oli mukana myös toukokuussa Jemmican luona vieraillut ihana Risto (Crimsonette's Frog Prince, OLH n 22), joka oli ensi kertaa esillä kastraattiluokassa.

Muikea Risto tuomarioppilaan hellittävänä

Ensimmäisenä Hurineeseista esillä oli Taavetti. Tuomarina oli Marteinn Tausen, jolla oli jo eiliseltä tuttu tuomarioppilas. Marteinn piti Taavetin koosta ja kropasta. Väri ja kontrasti ovat myös hyvät vaikka nuorella miehellä kroppa voisi vaaleampikin olla.

Seuraavaksi Tihru esiintyi Eric Reijersin pöydällä. No, voiko esiintymisestä puhua: kelli kuitenkin kainalossa pusuteltavana. ;) Eric piti kovasti Tihrun turkista, väristä, upeista silmistä ja rakastettavasta, rennosta luonteesta. Extreme Tihru ei ole mutta Ericin mielestä oikein harmoninen kokonaisuus. Serti tuli ja kutsu TP-valintoihin. Se olikin hassu tilanne kun vastassa oli emännän sisar Indien kanssa; voitto oli siis tulossa perhepiiriin joka tapauksessa! Molemmista tytöistä Eric piti kovasti ja kehuja sateli mutta Eric nominoi harmonisempana kokonaisuutena pitämänsä Tihrun. Tihru siis sai sertinsä ja pääsi myös sunnuntaina paneeliin.

Ii pääsi esiintymään Marteinn Tausenille, joka tuntui tykkäävän meidän mummokissasta. Oppilas mainitsi dominoivista silmistä mutta Marteinn sanoi, että häntä ne eivät häiritse ollenkaan vaan hän näkee ne upean värisinä, kauniin mantelin muotoisina ja korrektin vinoina. Oi-joi-joi, mitä mannaa valkoisen kuningattaren palvelijalle ja ihailijalle!

Marteinn sanoi arvostelun lopuksi, että kissassa on toki kaikenlaista pientä, jotta se olisi täydellisen harmoninen kokonaisuus - mikä on Se Juttu, jota hän aina itämaisessa kissassa hakee - mutta että ei ole mitään syytä, miksei se saisi sertiänsä.

Sunnuntaina olikin meille aivan kokonaan uusi tilanne edessä sillä osallistuimme värin parhaan valintaan. Paikalla oli näet Iin ja Nalan lisäksi myös kolmas valkoinen siamilainen, nuori Ruotsista tuotu naaras Djärf's Rosmarin. Marteinn kertoi kissoista paljon ja valitsi kahdesta kehittyvästä nuoresta kissasta juuri tällä hetkellä valmiimpana Djärf's -kasvatin, jota sitten verrattiin Iihin. Iin kohdalle osui harvinaista herkkua sillä Marteinn valitsi kaiken kaikkiaan kypsempänä kokonaisuutena Iin. On muuten todella hienoa kun saadaan lisää valkoisia mukaan näyttelyihin!

Djärf's Rosmarin omistajansa kanssa

TP-valinnoissa oli vastakkain neljä aikuista naarasta. Pakko myöntää, että ajattelin meidän olevan mukana ihan muodon vuoksi ja keskityin vain hellimään käkättävää ja pähisevää kiroilijamummoa. Niinpä kun Marteinn lopulta sanoi nominoivansa valkoisen siamilaisen, tuijottelin hetken hölmönä jonnekin kaukaisuuteen kissa olkapäälläni ja kun sanat hiljalleen upposivat tajuntaan, polvet notkahtivat ja silmät kyyneltyivät. Mitä ihmettä??! Uskomatonta!! Ihanaisen Iin ensimmäinen nominointi ikinä - ja mitä upeita, upeita kissoja olikaan vastassa!! Kompastelin vielä matkalla kiittämään Marteinnia, sain kissan käsistäni jonnekin jossain välissä, kyynelehdin Even olkaa vasten ja sain onnitteluja ja halauksia ihanilta ystäviltäni. Olin täydellisen pyörällä päästäni. Tätä en olisi voinut ikinä arvata!!

Sekä Tihru että Ii siis paneeliin, jossa Eve kauniisti esitti molemmat rakkaat - luulenpa, että yhtä sydän syrjällään onnesta kuin allekirjoittanut katsomossa. Jatkomenestystä ei herunut mutta kyllä menestystä oli jo tullutkin paljon enemmän kuin oltiin edes uneksittu!

"Mikä tää mesta on..?"

"Siis eikö me jo tavattu aikaisemmin..?"

"Hei, mä olin täällä eilenkin..!"

"Moi! Mä olen Tihruneesi."

"Jopas mua nyt jaksetaan katsella..?"

Kaiken kruunuksi Ii oli myös sunnuntaina neloskategorian paras siitosnaaras (jälkeläisinä Tihru, Taavetti ja Nala).

Näin se kissanäyttelymaailma osaa yllättää! Helmikuussa Jyväskylän näyttelyssä Ii esiintyi luokassa 7 ja arvostellut tuomari antoi sertin hieman nikotellen lisäten, ettei antaisi sitä enää luokassa 5. Osittain tämän vuoksi olemme jännänneet kovasti sertienkin saamista - ja tällä kertaa saatiin ne plus paljon, paljon muuta!

Mitä voin enää sanoa... Näyttelyssä oli hauskaa, kuten aina. Mukana oli ihanien ystävien ja vanhojen tuttujen lisäksi uusia näyttelykasvoja, joita näkee toivottavasti myös jatkossa näissä merkeissä. Olen itse armoitetusti pöljä, pöhkö, hullu kissanainen ja rakastan omiani enemmän kuin on luultavasti hyväksi mutta totta kai tuntuu hyvältä kun ne omat  ihanuudet sattuvat silloin tällöin miellyttämään myös tuomarin silmää. Kaikille ystäville Iso Kiitos kun osallistuitte tähän ilooni ja hukutitte meidät onnitteluihin ja kauniisiin sanoihinne! Onnea menestyksestä kaikille upeitten kissojen omistajille, erityiskiitos Julialle ja Mindylle seurasta ja Iin jälkeläisluokan mahdollistamisesta!

Ja yhä, edelleen, aina vaan, se Erityisin Kiitos Evelle. ♥♥♥