Viikko vierähtänyt

Tahvin ja Iin leikkauksista on tänään viikko.

Tahvin toipuminen ei pitkään vienyt. Iltaiset reviirintarkastusjollotukset ovat jo jääneet; merkkailut ovat vähentyneet kymmenistä muutamaan päivässä. Kaiken huipuksi Tahvi on alkanut peittelemään näitä vähäisiäkin merkkauksia kaapimalla lattiaa (ilmeisen) pahan hajun vierestä. :)

Iin haava näyttää oikein hyvältä joskin kudosturvotusta on melkoisesti. Ii antaa onneksi sukkapuvun olla nätisti päällä - olisi antanut kaulurinkin mutta se on meidän koiraportillisessa ja hakasovellisessa kodissamme turhan hankala kapistus. Antibioottikuuri on juuri loppunut ja tämän viikon lopulla katsellaan puvustakin luopumista. Ii on viettänyt toipilasajan kahdella tapaa: sylissä tai Kimmon kainalossa.

Lauma on oikein sopuisa ja elämä on leppoisan... kissamaista.

Kissaperheen koirakin osaa ottaa elämän kissamaisesti

Ystävykset

Kung Fu -Kimmo?

Yaawnn...
(Tylsät jutut?)

Lepo paras lääke on

- on sitten kyse

vilustuneesta nalleraukasta

tai leikkauksesta toipuvista kissapotilaista.

Ja tosiystävät luonnollisesti osallistuvat.

Kaksi uutta kastraattia

Tälle päivälle Iille oli varattu sterilointiaika.

Melkoisen virtuaalivuoristoradan jälkeen päädyimme Taavetin kasvattaja-Even kanssa siihen, että chillin ruskeanassunkin siitosura on nyt paketissa. Omalla eläinlääkärillämme on useimmiten tiukat aikataulut mutta tällä kertaa onni potkaisi: aamuisen varovaisen kyselyn tuloksena Tahvin kastraatio mahtui vielä samalle päivälle.

Taavetin ainoaksi pentueeksi (ei kuulkaas se määrä vaan LAATU!!) siis jää sen ja Lulun ihanat kyyhkyt, joilla on nyt ikää neljä ja puoli viikkoa. Näistä parin osalle Evellä on Willicco-jatkosuunnitelmia, joiden toteutumista jäämme jännityksellä odottamaan.

Operaatiot sujuivat hyvin. Ainoa pieni ylläri oli, että Iin kohtu oli ollut aavistuksen ärhäkän näköinen - ikään kuin tulehdusta enteillen - ja varmuuden vuoksi mummo onkin nyt muutaman päivän antibioottikuurilla. Iihän on ollut muutamia viikkoja pillereillä... syitä ja seurauksia sen kummemmin miettimättä voidaan todeta, että onnea oli tällä kertaa matkassa.

Molemmat kissat kävivät heti pissalla laatikolla kun ehdimme kotiin, ja yksien kunnon unien jälkeen meno oli sen verran vankkaa, että laitettiin ruoka tarjolle. Hill's i/d teki hyvin kauppansa paastovatsan herättelijänä, ja seuraavien unien jälkeen kunto oli niin kohdallaan, että toipilaat laskettiin pois kylppärimajoituksesta muun lauman sekaan.

Illalla palauteltiin vielä voimia a/d-tarjoilulla, ja nyt vain toivotaan, että hyvin alkanut toipilasaika jatkuu samansuuntaisena.

Rutiinijuttujahan nämä tällaiset toki ovat mutta koskaan ei ole kiveen hakattua, että rauhoitus sujuu ongelmitta. Toipilasaikakin voi tuoda mukanaan yllätyksiä niin kuin kävi Tihrun kanssa (aikana ennen meidän astumistamme blogimaailmaan).

Nyt luotetaan kuitenkin siihen, että hyvä onni jatkuu, toipilaat ovat pian jopa entistä ehompia, Taavetti heittää reviirinmerkkaushuolet sikseen ja muutenkin elämä soljuu eteenpäin leppeästi uomassaan. Pakko vielä - kohtaloa uhmaten? - mainita, että tänä iltana on jouduttu siivoamaan vain kahdet merkkaukset - sehän on jo kymmeniä kertoja normaalia vähemmän! ;)