Kaksi uutta kastraattia

Tälle päivälle Iille oli varattu sterilointiaika.

Melkoisen virtuaalivuoristoradan jälkeen päädyimme Taavetin kasvattaja-Even kanssa siihen, että chillin ruskeanassunkin siitosura on nyt paketissa. Omalla eläinlääkärillämme on useimmiten tiukat aikataulut mutta tällä kertaa onni potkaisi: aamuisen varovaisen kyselyn tuloksena Tahvin kastraatio mahtui vielä samalle päivälle.

Taavetin ainoaksi pentueeksi (ei kuulkaas se määrä vaan LAATU!!) siis jää sen ja Lulun ihanat kyyhkyt, joilla on nyt ikää neljä ja puoli viikkoa. Näistä parin osalle Evellä on Willicco-jatkosuunnitelmia, joiden toteutumista jäämme jännityksellä odottamaan.

Operaatiot sujuivat hyvin. Ainoa pieni ylläri oli, että Iin kohtu oli ollut aavistuksen ärhäkän näköinen - ikään kuin tulehdusta enteillen - ja varmuuden vuoksi mummo onkin nyt muutaman päivän antibioottikuurilla. Iihän on ollut muutamia viikkoja pillereillä... syitä ja seurauksia sen kummemmin miettimättä voidaan todeta, että onnea oli tällä kertaa matkassa.

Molemmat kissat kävivät heti pissalla laatikolla kun ehdimme kotiin, ja yksien kunnon unien jälkeen meno oli sen verran vankkaa, että laitettiin ruoka tarjolle. Hill's i/d teki hyvin kauppansa paastovatsan herättelijänä, ja seuraavien unien jälkeen kunto oli niin kohdallaan, että toipilaat laskettiin pois kylppärimajoituksesta muun lauman sekaan.

Illalla palauteltiin vielä voimia a/d-tarjoilulla, ja nyt vain toivotaan, että hyvin alkanut toipilasaika jatkuu samansuuntaisena.

Rutiinijuttujahan nämä tällaiset toki ovat mutta koskaan ei ole kiveen hakattua, että rauhoitus sujuu ongelmitta. Toipilasaikakin voi tuoda mukanaan yllätyksiä niin kuin kävi Tihrun kanssa (aikana ennen meidän astumistamme blogimaailmaan).

Nyt luotetaan kuitenkin siihen, että hyvä onni jatkuu, toipilaat ovat pian jopa entistä ehompia, Taavetti heittää reviirinmerkkaushuolet sikseen ja muutenkin elämä soljuu eteenpäin leppeästi uomassaan. Pakko vielä - kohtaloa uhmaten? - mainita, että tänä iltana on jouduttu siivoamaan vain kahdet merkkaukset - sehän on jo kymmeniä kertoja normaalia vähemmän! ;)

Miumaumou Masalasta

Kirkkonummen Masalassa näyteltiin koko viikonloppu.

Lauantain vietin kolmoskategorialaisia arvostelleen Charles Spijkerin assistenttina. Osan päivää laukkasin edestakaisin sillä Ii oli arvosteltavana norjalaisella Karl Preissilla, jonka pöytä oli aivan hallin toisessa päässä (kiitos naapuripöydän assarille sekä Taikalle avusta!). Hieman jurolta vaikuttanut tuomari osoittautuikin huumorintajuiseksi, ja arvostelutilanne oli oikein miellyttävä - vaikka Ii kiroilunsa ohessa pälyili niin tummaäänistä tuomaria kuin taustalla tuomarihäkissä näkynyttä perskiä. Puhinoittensa takia Ii muistutti tuomarin mielestä lähinnä lohikäärmettä, ja perskiä Karl innostui ihmettelemään Iin vanavedessä. ;) Kuitenkin ilman empimistä serti, ja TP-valinnoissakin Ii sai käydä näytillä.

Sunnuntaina olin taas tutummalla maaperällä sillä assisteerasin Satu Hämäläistä, joka tuomaroi neloskategoriaa. Ii oli arvosteltavana Satun pöydällä ja nappasi suoraan kahdeksannen peräkkäisen sertinsä valmistuen Grand International Championiksi.

GIC Willicon Sur Maa
kuva: Tessa

Ii oli oma juttelevainen, jurputtava itsensä, ja me palaammekin näyttelyareenoille seuraavan kerran vasta kastraattiluokissa katsastamaan, haluaako mummokissa misseilyä edelleen harrastaa. Sitä ennen kauniin valkoisen osalle punotaan suunnitelmia, joista joskus lisää - jos ja kun hetki on oikea. ;)

Lauantaina matkasin Kirkkonummelle kolmen kissan kanssa sillä Iin ja Tihrun lisäksi kyydissä oli meillä yökyläillyt Iin lapsenlapsi, Ilpo (Willicon Lavacristallo). Ihana nuori mies hurmasi täysin meidän kotijoukot - siis ihmissellaiset - kissat toki pidettiin asiaankuuluvasti erillään. :)

Näyttelypaikalla tapasin heti aamusta myös Williccolan uuden vahvistuksen Warren (Rimppakintun Aamuvarhain), joka on aivan ihana kermakarkin värinen itämainen pitkäkarvamies. Pitkästä aikaa tapasin myös mielettömän kauniin Aniksen (CH Nicator My Fair Lady; Iin tytär, Tihrun sisko) omistajineen. Ei siis ollenkaan hullumpi aloitus kivalle päivälle!

Tihru oli sunnuntaina arvostelussa Alexey Shchukinin pöydällä. Lilanassu majaili tuomarin kainalossa ja loi sieltä tyttömäisiä, sinisiä katseita arvosteluseteliä kirjoittavan Alexeyn silmiin. Kiva arvostelu, serti ja kutsu TP-valintoihin, joissa neljästä kauniista kissasta Alexeyn valinta osui Tihruun. Satun nominointi oli upea musta itämainen lyhytkarva, joten jännitettävää paneeli ei siltä osin tarjonnut. Me olemme kuitenkin hurjan onnellisia ja ylpeitä jo nominoinnistakin!

Sunnuntain erikoisuus oli - niin ikään Satu Hämäläisen arvostelema - kolmen sukupolven kisa. Kolmikot vertailtiin ensin keskenään kategorioittain ja joka kategorian paras kolmikko pääsi esille paneeliin, jossa valittiin vielä Best of Best -kolmikko.

Neloskategorian parhaan (ja ainoan - mutta sitä ei tarvitse kertoa! ;)) kolmikon muodostivat Ii,  Anis ja Ilpo. Tuomari näki saman kuin mekin eli jalostus on Ilpossa mennyt asiaankuuluvalla tavalla eteenpäin: hyvät asiat (mm. elegantti rakenne, upea valkoinen väri, mahtava silmien väri) ovat säilyneet, ja sen lisäksi Ilpoon on saatu kaivattua lisämittaa profiiliin sekä parannusta silmien asentoon. Kolmikkomme oli BIS-3 ja turha lienee mainitakaan, että olemme erittäin ylpeitä tästä tuloksesta!

Kivan näyttelyviikonlopun kruunasi (tietenkin hyvän seuran ohella!) se, että molempina päivinä kotiin päästiin lähtemään todella hyvissä ajoin. Kuvia laitan toisella kertaa - jos ollaan jonkun kameran eteen osuttu.