Hiljaiselon karistusta

Hurinesian henkilökunta pahoittelee laiskaa bloginpäivitystahtia.

Hiljaista on elämä ollut muutenkin. Taavetilla vallankin - edellisessä postauksessa esitellyn morsion palattua kotiin nuori sulho vietti kokonaisen vuorokauden höyhensaarilla. Sen jälkeenkin Äijän elämä on ollut aiempaa huomaamattomampaa sillä merkkailuhalut hiipuivat lemmennälkäisen naisen pyörittelyn jälkeen.

 

Viikonlopun ajaksi saatiin vähän piristystä uneliaaseen elämään. Saimme vieraiksi Paulan ja Damonin (Willicon Ma Choi Lee), jotka osallistuivat RUROKin näyttelyyn Myyrmäessä. Hurinesiasta mukaan oli ilmoitettu Ii ja Jemmica molemmille päiville sekä Taavetti sunnuntaille.

Willicon Ma Choi Lee "Damon" lauantain arvostelussa

Damon

Williccolaisia oli paikalla muutenkin runsain mitoin - ja mikäs sen mukavampaa! Lauantaina olin tosin itse häärimässä assarina, minkä vuoksi jutteleminen ja muu seurustelu jäi harmittavan vähälle. Sunnuntaina sosiaaliselle kanssakäymiselle oli aikaa paremmin - vallankin kun esitettäviä kissoja oli yksi aiottua vähemmän kun päädyin jättämään Ii-mummon kotiin. Ainahan Ii on näyttelyissä ollut jurputtavainen mutta tällä kertaa jurputus ja äkäily jatkui lauantaina myös kotona ja arvelin, että mummon on parempi levätä ja rauhoittua kotona kuin viettää toinen perättäinenkin päivä näyttelyhälinässä.

(c) Petri Jaakkola

(c) Petri Jaakkola

 Näyttelyn tulossaldo oli Jemmicalle serti molempina päivinä, lauantaina Pöö oli myös TP. Ii sai sertinsä lauantaina ja Taavetin ja Damonin kesken jaettiin sijat sunnuntaina siten, että Taavetti oli harmonisempana kokonaisuutena EX1 ja velipoika EX2.

Jemmican näyttelyura onkin nyt sitten tovin aikaa pysähdyksissä sillä seuraava serti pitäisi hakea ulkomailta. Iin kanssa oli tarkoitus tähdätä seuraavaan titteliin pidemmän kaavan mukaan eli kahdeksan sertin reittiä. Nyt oltaisiin puolivälissä ja jatko riippuu ihan siitä, miten kaunokaisen hermot jatkossa kestävät näyttelytouhua.

(c) Petri Jaakkola

(c) Petri Jaakkola

Erityisen ihanaa sunnuntaina oli se, että Willicon Teekakkosia oli paikalla peräti neljä: ruskeanaamio balineesipoikien Taavetin ja Damonin lisäksi valkoiset siamilaissisaret Nala ja Milla. Ihan mahtavaa!

Valkoiset siamilaiset värin parhaan valinnassa sunnuntaina

Kiitokset kaikille jälleen kerran hauskasta seurasta; tylsää hetkeä ei tälläkään kertaa ehtinyt eteen tulla. :D

Hurinesian näyttelyt jatkuvat heti syyskuussa Tampereen PIROKissa, jonne lähden Iin kanssa. Assarinhommiakin olisi taas tarkoitus tehdä - jutella ehtii silloin tosiaan vähemmän mutta näkeepä ihania kissoja lähietäisyydeltä senkin edestä. :)

P.S. Isot kiitokset Petrille kuvista, joita voi ihailla lisää täällä.

Viimeistä viedään

Huomenna lähtee viimeinenkin Teekakkonen ikiomaan kotiinsa. Taavetti on saanut pitää Nalan (ent. Piipa) painikaverina näin pitkään eikä meillä kellään ole ollut mitään sitä vastaan. Ihana sylimussukka, olkapäillä keikkuja, persoonallisella äänellä asiansa nariseva touhutytteliini jättää meille fyysistä kokoansa paljon isomman tyhjän paikan.

Pentutohinan laannuttua katsetta on ehditty vaihteeksi suunnata tulevaankin.

Jemsu kävi sulholassa mutta reissu ei luultavasti tuottanut tulosta. Huutelu loppui tykkänänsä kun pari jäi hääsviittiin eikä läheisyyttä hyvältä näyttäneestä alusta huolimatta löytynyt. Kotiin lähdön hetkellä Jems loi taas kaihoisia katseita sulhoonsa ja nuuhkutteli säyseästi. Kotona huutelu alkoi heti uudelleen. Ehkä Jems olisi kaivannut omaa mammaansa häätouhuihin esiliinaksi? ;)

Huhtikuun viimeiseksi sunnuntaiksi olemme ilmottautuneet RUROKin näyttelyyn Messukeskukseen. Taavetti tekee ensiesiintymisensä tuolloin vielä himppaa alle 6-kuisena. Siskopuoli Tihru on toisena Hurinesian edustajana mukana. 

Ulkomaan ajatuksiakin on - sattuneesta syystä - ilmassa mutta palataan niihin kun ne ovat ajankohtaisempia... sillä välin keskitymme etupäässä näihin tunnelmiin:

Kaksi 15-viikkoista

... ja vähän muitakin osui eilen kameran eteen.

Taavetti ja Piipa

Sisarukset posettaa

Piiparallaa söpöilee

Pörrökorva

Jemsu, Taavetti ja mamma-Ii

Kauniit tytöt

Jemmica

Tihru

Ii

Pesä tyhjenee

Taas pari viikkoa on vierähtänyt yhdessä silmänräpäyksessä. Teekakkoset täyttivät eilen torstaina 14 viikkoa.

Vatsatauti jäi miedompana versiona nurkkiin vähän pidemmäksikin aikaa ja lopulta kiikutin katraan CatVetiin tarkastettavaksi. Pentujen yleiskunto oli sairastelusta huolimatta erinomainen eikä verikoekaan näyttänyt pikku tulehdusta kummempaa. Tältä pohjalta arvelu oli, että pentujen vatsoja sekoitti jokin bakteeri, jonka pyöriminen katkaistiin antibioottikuurilla. Tukihoitona syötiin Probiocin-nimistä maitohappobakteerivalmistetta - ja näillä eväillä vatsat asettuivatkin pikavauhdilla. Tämä mahdollisti myös luovutuksen aloittamisen.

Ensimmäisenä kotipesän jätti eilen pieni suuri kaunotar Nala. Nala muutti Nurmijärvelle Heidin silmäteräksi. Onnea uuteen kotiin, murunen - ja onnea myös uudelle kodille! Toivottavasti siniset itämaiset kaunokaiset ja koiraystävä ottavat pienen hyvillä mielin vastaan.

Samoin eilen illalla uuteen kotiinsa Helsinkiin lähti sininaamio Hantta. Hantan uudessa kodissa odotti jo toinen Willicon-siamilainen - ja kunhan tytöt löytävät yhteisen sävelen, he järjestävät omistajalleen Kaille varmasti paljon touhua ja tohinaa. Onnea elämään myös Hantta-rakkaalle - ja omistajalle onnentäyteistä tulevaisuutta tyttökaksikon kanssa!

Tänään Hurinesia hiljenee suorastaan dramaattisesti sillä Tihrun, Jemsun ja Iin lisäksi pakkaan autoon jäljellä olevista pennuista Damonin (ent. Arska) ja Ebenin (ent. Eemeli). Pojat lähtevät mukaan Jyväskylään näyttelyturisteiksi ja jatkavat sieltä omiin koteihinsa huomenna lauantaina. Tervetuloa bongaamaan meidät - sunnuntainakin ollaan paikalla; tosin silloin jo ilman näitä pikkumiehiä.

Damon (Willicon Ma Choi Lee)

Eben (Willicon Wel Mui Lee)

Valtavan haikeaa pienten töminätassujen maailmalle lähtö on, mutta onhan tämä hetki ollut alusta asti tiedossa. On kuitenkin ihana nähdä ja kuulla, kuinka kovasti pieniä uusissa kodeissa odotetaan ja tietää, että jokaisesta tulee rakastettu ja hellitty perheenjäsen. Ennen kaikkea on ollut suuri ilo ja etuoikeus saada seurata näitten upeitten nuorten kissojen kasvua elämän alkutaipaleella. Iso, lämmin kiitos siis jälleen kerran Evelle, joka tämän kaiken on mahdollistanut. ♥

Piipa (Willicon Po Goi Lee) muuttaa uuteen kotiinsa maaliskuussa

Taavetti (Willicon Chil Lai Lee) jää kotiin

Melkein isot kissat jo

Teekakkoset täyttivät viime viikon torstaina 12 viikkoa. Lauma on viime päivityksen jälkeen ehtinyt käymään eläinlääkärin tarkastuksessa, josta tassuun jäi jokaiselle priiman paperit - ja kaupan päälle reippaat höpötit saivat tehosterokotukset.

Maailman valloitus on siis lähestulkoon valmis alkamaan.

Nala-murusta (Willicon Flirt Tai Lee) uusi emäntä on ehtinyt käydä katsomassa jo kahdesti eikä uuteen kotiin muuttoa enää tarvitse odotella pitkään. Siroa, kaunissilmäistä tyttöä odottaa uudessa kodissa kaksi itämaista kissakaveria sekä koira.

Eemeli (Willicon Wel Mui Lee) odotteli omaa kotiehdokastaan pisimpään mutta niinhän se koti löytyi ja hurmuri pääsee toteuttamaan yhtä Haavetta Valkoisesta Siamilaisesta. Karvaisistakaan kavereista ei tule pulaa sillä E-miestä, jonka uusi kutsumanimi on Eben, odottaa uudessa kodissa lauma norjalaisia metsäkissoja.

Niin Nalaa kuin Ebeniäkin tavataan tulevaisuudessa myös näyttelyrintamalla.

Hanttaa ja Arskaa eivät uudet kodit ole vielä ehtineet tulla katsomaan mutta - jos minulta kysytään - eipä näitten hurmauskapasiteetti jätä mitään arvailun varaan.

Hantan (Willicon Hu Ri Cee) orvokkisilmät ja sylinkaipuu ovat sulattaneet täällä kotona sydämet siihen tapaan, että yksi jos toinenkin supisee jotain sellaista, ettei tällä(kään) pienellä kissalla ole mitään kiirettä lähteä minnekään.

Arska (Willicon Ma Choi Lee) on Persoona, isoimmalla mahdollisella alkukirjaimella. Mitään pelkäämätön, jutteleva, kaikkien suljettujen ovien taakse ensimmäisenä tahtova. Aivan mahtava kissa, mieletön rohkeuspakkaus - ja hurisija. 

Piipa (Willicon Po Goi Lee) jää pentueesta jatkoon ja saa aikanaan lisää ihastuttavia Willicon-vauvoja. Piipa jää ihan omaan lähipiiriini, ja tälläkin tytöllä on uudessa kodissaan eläinseuraa: itämainen pitkäkarvatyttö ja kaksi koiraa. Myös näyttelyissä kovasti äitinsä oloista kaunotarta tullaan näkemään.

Viimeisenä - oikein sokerina pohjalla - lumoavat silmät omistava, ihana karvakorva Taavetti (Willicon Chil Lai Lee). Myös Taavetti jää Willicon-kissalan jatkokäyttöön ja tulee siis aikanaan viettämään treffejä joittenkin kissaneitosten kanssa. Suurin ilonaihe on luonnollisesti se, että ihana hurinamoottori jää asumaan synnyinkotiinsa.

Myös Taavetin kanssa tullaan tulevaisuudessa esiintymään näyttelyissä.

Pikkuiset ovat saaneet toisen rokotuksen jälkeen elellä kotonamme vapaasti. Muitten kissojen kanssa tutustuminen on käynyt vaivattomasti. Vieno ei omaan tyyliinsä tykkää liian rohkeista lähestymisistä mutta hakeutuu sitten toisinaan itse pentujen lähistölle. Olenpa kerran nähnyt Vienon nuolevan nukkuvaa Arskaa.

Tihru on kehittänyt itselleen kiukkuisen vanhapiian luonteen niin vieraita ihmisiä kuin kaikkea muutakin uutta ja vierasta kohtaan. Pennuille se murisee muttei onneksi käyttäydy muuten aggressiivisesti. Samaan kotiin mahdutaan siis hyvin ja onpa Arska kerran tavattu päiväunilta Tihrun ja Vienon välistä!

Reppis on jäyhä setä, joka seurailee mielellään pienten touhuja ja sallii hyvinä hetkinä piikkikynsien leikkiä heiluvalla hännällään.

Jemsu on ottanut itselleen lastenhoitajan roolin ja viettää mieluusti aikaa pikkuisten seurassa. Jemsu myös jytistää seitsemäntenä hippaleikkiletkassa ja yrittää viritellä painiotteluita, joitten onnistuminen lähes aina kilpistyy Jemsun kokoylivoimaan.

Koti on siis vielä toistaiseksi ihanasti täynnä vauhtia, pienten tassujen töminää, verhoissa roikkumista ja pehmoista suloisuutta. Tästä ei voi kuin nauttia.

Taavetti

Nala, Piipa, Hantta, Taavetti

Hantta

Nala ja Taavetti

Arska

Hantta ja Nala

Arska

Nala, Hantta, Eemeli, Piipa, (Ii), Taavetti

Nala, Hantta, Arska, Piipa

Arska ja Taavetti (Piipa kurkkii taustalta)

Piipa ja Hantta

Piipa

Eemeli

Vatsapöpö

Viime torstaina 10-viikkoisiksi ehtineet Teekakkoset ovat olleet masupöpön kourissa. Keskiviikkoaamuna ahmatti-Arska söi huonosti - ja siitä tilanne sitten lähti huononemaan koko kuusikolla.

Vatsoja on lääkitty, on soiteltu eläinlääkärille, on pakkoruokittu ja -juotettu, etämamma Eve oli perjantaina meillä nesteyttämässä ja tänään päästiin omin voiminkin niihin puuhiin. On siivottu vuoroin oksuja, vuoroin ripuleita ja aina välillä nukuttu yhdessä kasassa. Ja minä tapani mukaan olen itkenyt merellisen kyyneleitä vaikkei tässä mitään varsinaista hätää olekaan ollut.

Vielä ei olla terveiden kirjoissa mutta balipojat ovat kuitenkin tänään syöneet itse ja Arskan paino oli jo aamulla kääntynyt nousuun eiliseen verrattuna. Pieneltä voitolta tuntui myös kun kaikki kolme valkoista olivat tänään illansuussa Ii-mamman maitobaarissa.

Tässä rytinässä on - ehkä ymmärrettävästi - jäänyt viikkoiskuvat ottamatta mutta tänään tuli kuitenkin vähän räpsittyä toipilaskuvia. Eemeli oli kuvausten aikana unten mailla mutta piristyi illemmalla paitsi maitohörpyille myös pikku leikinvirittelyyn. Kyllä tämä tästä.