Kulunut viikko

Se parempi kännykkä (tai ainakin se, jossa oli tasokkaampi kamera) sanoi sopimuksen irti. Nämä on siis kuvattu vanhalla puhelimella, joka astui takaisin palvelukseen. Ehkä näistä juuri ja juuri erottaa kuvausaiheen..?

Hurinesian viikko on vierähtänyt tiukasti näissä merkeissä:

Tämän ohella ei ole juuri näkyviä tapahtumia.
Mietitty ja pohdittu on sitäkin enemmän. Esimerkiksi sitä, olisiko Hurinesialla tarjottavaa pitkäkarvojen kasvatuspuolella. Ja jos olisi, milloin olisi sen aika. Ei ainakaan juuri nyt, se selvisi huhtikuisen tilipäivän ja uuden lääkärikäynnin myötä. Sairastaminen vaatii veronsa - myös talouspuolella. Ei hätää, kyllä meillä vielä kissanruokaa riittää.

Menetyksenkin kohtasimme tänään, reilun vuoden tauon jälkeen.
Samettiturkkinen risteytyspupumme Reksi sairasti lyhyesti mutta rajusti ja nukkui ikuisille apilaniityille minun sylissäni tänään aamupäivällä. Kevätaurinko paistoi lämpimästi kun hyvästelimme hörökorvapoikamme. Peittelimme matkalle lähtijän hellästi ja laitoimme evääksi porkkanan.
♥ Hyvää matkaa, Reksi. Sano Eeville terveisiä. ♥

Maailma on kaunis rakastaville

Pienten asioiden aamukasteessa

sydän löytää päivänkoittonsa

ja virkistyy.

Kahlin Gibran

 

Ei ole erämaata, ei koskea,

jonka yli en kulkisi

sinun kanssasi.

Gustave Flaubert  

  

Voi joutua itkemään vähän,

jos on antanut kesyttää itsensä.

Antoine de Saint-Exupéry

Heinäkuinen perjantai

Eilen vietettiin Hurinesiassa taas yhtä mamman vapaapäivää ennen viikonlopun työrutistusta.

Mamma tietenkin nukkui aamulla pitkään - mikäs se on hyvässä seurassa kölliessä.

Kun mamma lopulta pääsi pystyasentoon ja sai aamun tärkeimmät tehtyä alta pois, saatiin pitkästä aikaa Iin ja Jemsun etämamma kylään. Ja sitten ihmeteltiin yhdessä - Iin masua ja Jemsun pumpuliturkkia. Etämamma käänsi ja väänsi ja me muut herkuteltiin (kiitos vielä maistuvasta aamupalasta, Eve! <3).

Salaperäisesti hymyilevä Ii ei paljastanut mitään. Voi olla tai voi olla olematta. Aika näyttää, siis odotellaan.

Etämamman palattua omiin kotikuvioihinsa me kävimme jälleen kerran koskella hukuttamassa yhden tennispallon. Tässä pääsyyllinen jo kotipihassa kuivattelemassa.

Tihru ehti käydä tutkailemassa kirsikkapuun tuotoksia.

Siellähän niitä on kypsymässä.

Valmiiksi kypsyneitä löytyi onneksi Porvoon reissulla - niiden lisäksi mukaan tarttui laatikollinen mansikoita. Siitä riitti herkkua pitkälle iltaan saakka. Niillä eväillä (plus vähän kissanruokaa) jaksettiin taas toinen toistamme hoivailla.

Iin elämää

Ii on päättänyt, että Jemsu on hänen oma pikkuisensa, jota pitää kouluttaa ja pelastaa vaarallisista tai muuten vain epäilyttävistä tilanteista. Ja kuinka emokissa pelastaa pikkuisensa? Tarttuu niskasta ja kantaa turvaan. Tilanne muksahtaa jossain kohtaa sivuraiteelle silloin kun kannettava on saman kokoinen kuin kantajansa - eikä edes millään muotoa halukas antautumaan pentumaisesti retuutettavaksi.

Ponnekkain  pelastustilanne syntyi tänään kun Jemsu oli Iin mielestä liian viehättynyt kirsikoista. Kamera ei silloin vain sattunut käsille. Tässä otoksessa pikkuinen on selkeästi pulassa pudottuaan mikron taakse:

Yhdessä kohdassa Iillä on ilmeisesti tässäkin jo hyvä nosto-ote mutta ei nouse, ei. :D

Ii komentaa myös meitä kaksijalkaisia tomerasti.

Teemme parhaamme ymmärtääksemme ja noudattaaksemme annettuja kehotuksia ja neuvoja mutta komentamisen määrästä päätellen tilanteessa on Iin mielestä vielä (paljon) parantamisen varaa.

Onneksi Iin koulutus on purrut nelijalkaiseen laumaan nopeammin. Paitsi Jemmican, myös Tihrun suhteen väsymätön seurallisuustaktiikka on tuottanut tulosta. Tässä äiti ja tytär eilen:

Koirankoulutuksessa Ii saavutti tänään tämän tason:

Vielä kun saataisiin jollain keinolla Reppiksen sydän sulamaan. Iin hääreissun jälkeen Reppis on vaipunut mustasukkaisuuden suohon ja kiroaa tällä hetkellä kaikki itämaiset kaunottaret alimpiin syövereihin. Feliway meillä on jo tovin aikaa pöhissyt kahdessa eri paikassa. Seuraavaksi olen ajatellut kokeilla Serene-Um -valmistetta. Vuohenjuuri/valeriaanavalmisteista olen myös lukenut ja niitäkin voisi kokeilla. Mitä tahansa, että sopu laumaan saataisiin palaamaan. Käyttökokemuksia ja vinkkejä otetaan mieluusti vastaan. 

Lovestory

Iin ja Reppiksen suhde on jotain ihan uskomatonta seurattavaa.

Ehkä Reppiksen upea käytös on oikeasti hurmannut valkoisen kaunottaremme - tai sitten Reppiksen musta olemus muistuttaa Iitä vanhoista kavereista.

Tarkkaavaisimmat saattavat huomata, että Reppiksen muhkeahko muoto ei juurikaan muistuta solakoita itiksiä mutta... ehkäpä Iin mielestä on vaan kiva kun kaverissa on jotain, mistä ottaa kiinni? ;)

"Ii ja Reppis ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin..."

Alimmaisen kuvan tilanne oli kestänyt pitkään. Samasta on alla videota, jossa ei suoraan sanoen kauheasti tapahdu. Loppuvaiheessa (noin kolmen minuutin kohdalla) Ii tekee kuitenkin jo toistamiseen saman, ratkaisevan liikkeen. Ensimmäinen ei tallentunut videolle mutta mies päivysti toiveikkaasti kameran kanssa ja Lovebite Nr 2 tallentui kuin tallentuikin kameralle. Tilanne kuvastaa täydellisesti näitten kahden touhuja.

(taustamusiikki on keskimmäisen pojan livetuotantoa eikä siis tarkoituksellisesti mukana)

Ja missäs oli Ii kun mamma tuli työpäivän jälkeen kotiin?

Voin ehkä vakuuttavasti todeta, että kodissamme ei ole paikkaa, jota Ii ei olisi valloittanut. Saa nähdä, missä Ii Ihanainen viettää seuraavan yön... jokohan, jokohan...

Pesuhetki

Jemsu noudattaa pesupuuhissaan yleensä melko perinteistä kaavaa

Pesuväline pitää muistaa tuulettaa välillä.

Tihru yhdistää mielellään pesuhetken rentouttaviin joogavenytyksiin. 

Yleensä myös kaverin tulos tarkastetaan.

"Sulla on jäänyt jotain tänne päähän."

"Näkisitpä vaan ittes."

Jemsun korvat saavat yleensä erikoispesun. Tihrun kapea kuono on kuin suunniteltu kaverin korvien syväpesuun.

Ilmeestä päätellen hyvä tuli.

Ja sitten lepoa.