Pesä tyhjenee

Taas pari viikkoa on vierähtänyt yhdessä silmänräpäyksessä. Teekakkoset täyttivät eilen torstaina 14 viikkoa.

Vatsatauti jäi miedompana versiona nurkkiin vähän pidemmäksikin aikaa ja lopulta kiikutin katraan CatVetiin tarkastettavaksi. Pentujen yleiskunto oli sairastelusta huolimatta erinomainen eikä verikoekaan näyttänyt pikku tulehdusta kummempaa. Tältä pohjalta arvelu oli, että pentujen vatsoja sekoitti jokin bakteeri, jonka pyöriminen katkaistiin antibioottikuurilla. Tukihoitona syötiin Probiocin-nimistä maitohappobakteerivalmistetta - ja näillä eväillä vatsat asettuivatkin pikavauhdilla. Tämä mahdollisti myös luovutuksen aloittamisen.

Ensimmäisenä kotipesän jätti eilen pieni suuri kaunotar Nala. Nala muutti Nurmijärvelle Heidin silmäteräksi. Onnea uuteen kotiin, murunen - ja onnea myös uudelle kodille! Toivottavasti siniset itämaiset kaunokaiset ja koiraystävä ottavat pienen hyvillä mielin vastaan.

Samoin eilen illalla uuteen kotiinsa Helsinkiin lähti sininaamio Hantta. Hantan uudessa kodissa odotti jo toinen Willicon-siamilainen - ja kunhan tytöt löytävät yhteisen sävelen, he järjestävät omistajalleen Kaille varmasti paljon touhua ja tohinaa. Onnea elämään myös Hantta-rakkaalle - ja omistajalle onnentäyteistä tulevaisuutta tyttökaksikon kanssa!

Tänään Hurinesia hiljenee suorastaan dramaattisesti sillä Tihrun, Jemsun ja Iin lisäksi pakkaan autoon jäljellä olevista pennuista Damonin (ent. Arska) ja Ebenin (ent. Eemeli). Pojat lähtevät mukaan Jyväskylään näyttelyturisteiksi ja jatkavat sieltä omiin koteihinsa huomenna lauantaina. Tervetuloa bongaamaan meidät - sunnuntainakin ollaan paikalla; tosin silloin jo ilman näitä pikkumiehiä.

Damon (Willicon Ma Choi Lee)

Eben (Willicon Wel Mui Lee)

Valtavan haikeaa pienten töminätassujen maailmalle lähtö on, mutta onhan tämä hetki ollut alusta asti tiedossa. On kuitenkin ihana nähdä ja kuulla, kuinka kovasti pieniä uusissa kodeissa odotetaan ja tietää, että jokaisesta tulee rakastettu ja hellitty perheenjäsen. Ennen kaikkea on ollut suuri ilo ja etuoikeus saada seurata näitten upeitten nuorten kissojen kasvua elämän alkutaipaleella. Iso, lämmin kiitos siis jälleen kerran Evelle, joka tämän kaiken on mahdollistanut. ♥

Piipa (Willicon Po Goi Lee) muuttaa uuteen kotiinsa maaliskuussa

Taavetti (Willicon Chil Lai Lee) jää kotiin

Vatsapöpö

Viime torstaina 10-viikkoisiksi ehtineet Teekakkoset ovat olleet masupöpön kourissa. Keskiviikkoaamuna ahmatti-Arska söi huonosti - ja siitä tilanne sitten lähti huononemaan koko kuusikolla.

Vatsoja on lääkitty, on soiteltu eläinlääkärille, on pakkoruokittu ja -juotettu, etämamma Eve oli perjantaina meillä nesteyttämässä ja tänään päästiin omin voiminkin niihin puuhiin. On siivottu vuoroin oksuja, vuoroin ripuleita ja aina välillä nukuttu yhdessä kasassa. Ja minä tapani mukaan olen itkenyt merellisen kyyneleitä vaikkei tässä mitään varsinaista hätää olekaan ollut.

Vielä ei olla terveiden kirjoissa mutta balipojat ovat kuitenkin tänään syöneet itse ja Arskan paino oli jo aamulla kääntynyt nousuun eiliseen verrattuna. Pieneltä voitolta tuntui myös kun kaikki kolme valkoista olivat tänään illansuussa Ii-mamman maitobaarissa.

Tässä rytinässä on - ehkä ymmärrettävästi - jäänyt viikkoiskuvat ottamatta mutta tänään tuli kuitenkin vähän räpsittyä toipilaskuvia. Eemeli oli kuvausten aikana unten mailla mutta piristyi illemmalla paitsi maitohörpyille myös pikku leikinvirittelyyn. Kyllä tämä tästä.

Viikko on jälleen vierähtänyt - kuvat ja kuulumiset

Tuhatjalkaislauma täytti torstaina 9 viikkoa.

Kuluneella viikolla saatiin sydämentykytyksiä Eemelin takia. Kun heräsin maanantaiaamuna, huomasin heti, ettei Ee-pojalla ole kaikki kunnossa. Minusta vaikutti siltä kuin pikkumiehen kurkussa olisi ollut jotain, joka ei sinne kuulunut. Ruoka ei maistunut, ääni oli vain juuri ja juuri kuultava pienen pieni miu, Ee nieleskeli ja nuoleskeli sekä välillä haroikin kuonoaan. Hengittäminen oli selvästi vaikeaa. Vielä edellisenä iltana Eemeli oli ollut täysin kunnossa, syönyt normaalisti ja leikkinyt vauhdikkaasti sisarustensa kanssa.

Päivystävä eläinlääkäri oli menossa eikä loppujen lopuksi ehtinyt ottaa meitä ollenkaan vastaan. Sen sijaan saimme heti aamusta vastaanottoajan Sipoon Nikkilään. Työpäivä vaihtui lennossa vapaaseen, joka olisi oikeasti ollut vasta tiistaina (ihana asia, että tällaista joustoa pystyy työnantajan puolelta saamaan!). Lääkäriin mentiin ja tutkimuksen jälkeen lääkäri arveli, ettei Eemelillä kuitenkaan olisi kurkussa mitään. Sen sijaan keuhkoista kuuluva viittasi lääkärin mielestä tulehdukseen. Antibioottikuuri saatiin, se aloitettiin heti pistoksella ja sitten suunnattiin kotiin toipumaan.

Antibiootin sisällä pysyminen oli vähän sitä sun tätä sillä Ee yökkäsi aina lääkeannoksen jälkeen. Ruokaa ei mennyt muruakaan ilman pakkoa eikä elämä muutenkaan näyttänyt kovin valoisalta. Tiistaiaamuna Eemeli-rakas oli todella huonona. Pakkoruokittu ruoka valui suusta ulos, hengitys oli työlästä ja koko poika kuin periksi antanut. Lähdin sydän jääkylmänä töihin. Kun mies palasi kotiin iltapäivällä, sain puhelun, että Ee vaikuttaa paremmalta. En uskonut korviani - ja silmätkin alkoivat epäilyttämään kun perässä tulleessa kuvaviestissä Ee oli muitten mukana lautasen ääressä syömässä!!

Mutta niin vain kävi, että tauti oli ykskaks kuin pois pyyhkäisty eikä Eellä ole enää tuon jälkeen ollut mitään oireita tai ongelmia. Tiistain aikana pojan paino nousi 70 grammaa kun ruoka alkoi taas maistumaan!

Oliko Eemelillä sittenkin kurkussa jotain, joka sieltä lähti lopulta pois vai mitä tapahtui - siinä kenties ikuinen mysteeri. Pääasia on, että hieno valkoinen mies on taas vauhdisssa mukana.

---

Tänään meillä kävi ihka ensimmäinen Virallinen Pentuvierailija ja myös etämamma-Eve ehti visiitille. Vierailuhetkestä ei tullut otettua kuvatodisteita mutta juttu luisti ja todella kiva koti tuntuu olevan yhdelle tiitiäiselle luvassa. Mikäs sen ihanampaa - kun ei koko lauma ehkä meillekään voi jäädä!? ;)

Tässä kuitenkin muuta kuvasaldoa kuluneelta päivältä. Vieterikoivet ovat näissä 9 viikkoa ja kaksi päivää vanhoja.

Hantta, Eemeli, Arska ja Nala

Äijäpoweria: Arska ja Eemeli

Vastapainoksi Girlpoweria: Hantta ja Nala

Naamiojengi: Hantta, Arska ja Taavetti

Piipa ja Arska

Balipojat Taavetti ja Arska

Ihana Eemeli

Eemeli

Eemeli

Hantta

Hantta

Piipa

Piipa

The Arska

Arska hepuloi

Arska-hurmuri

Arska

Arska

Jos ei jotain uutta ja odottamatonta matkan varrella ilmaannu, balineesipojista jatkoon on jäämässä pörrökorvakarvainen tuijottelija-Taavetti (joka on nykyisin jättänyt tuumailut vähemmälle ja keskittyy silkkaan vauhtiin).

Taavetti

Taavetti

Taavetti muokattuna

---

Willicon-vauvauutisia on luvassa lisää kuluvana vuonna. Kortensa kekoon tulee kantamaan myös ihana Jemmica Laamanen.

Valmistautuminen aloitettiin ottamalla Jemsulta siitostestit maanantaina. FIV ja FeLV olivat odotetusti negatiiviset ja veriryhmä A; sienitestin tulosta vielä odotellaan.

Jemsun rokotukset olivat menossa vanhaksi maaliskuussa joten nekin piti vahvistaa ennen mahdollista astutusta. Otin ne samaan kyytiin muistamatta sillä hetkellä lainkaan sitä, että rokotusten ja näyttelyn välissä tulee olla 15 vrk. SUROKin huomiseen näyttelyyn sovituksi saatu värintarkki jää siis meiltä - todella harmittavasti - väliin ja nyt peukutetaan sitä, että mahdumme mukaan ensi kuun Jyväskylän näyttelyyn. Sitten olisi viimeinenkin vaadittava muodollisuus hoidettu ja Jemsu valmiina vauvapuuhiin.

---

Nalan kuvat jäivät matkasta eikä Blogger suostu kovasta yrityksestä huolimatta niitä enää kuvajatkumoon lisäämään. Siispä suloinen Nala tällä kertaa sokerina pohjalla:

Nala

Nala

Mamman notkahdus ja uusi nousu

Pentupesässä käy kuhina kun kuusi touhupyllyä ährää maitobaarissa. Painot eivät vielä ole lähteneet huikeaan nousuun mutta suuntaus on kaikilla hyvä.

Painonkehityksen hitaamman startin syynä voi hyvinkin olla se, että Ii-mamma oli eilen huonovointinen. Liekö syynä kolme edellisiltapäivänä syötyä istukkaa vai mikä mutta Ii oksensi aamupäivällä suihkutyyliin kolme kertaa peräjälkeen. Muutama tunti myöhemmin mamma myös ripuloi rajusti. Sanomattakin selvää, että Ii oli moisen tyhjennyksen jälkeen aika väsähtänyt; pentujen hoito ei jaksanut ihan kauheasti kiinnostaa kuten ei myöskään oma siisteys - syöminen tai juominen oli aivan poissa laskuista.

Annoin ruiskulla vettä ja ruokaa, Nutri-Plussaa hieroin tassuihin (joista Ii jaksoi sitä harvakseltaan nuoleskella) ja iltapäivällä saatiin Promaxia rauhoittamaan masua.

Etämamma Eveä kiusasin jatkuvalla puhelu- ja viestitulvalla heti oksukohtauksesta alkaen ja illalla sovimme, että  lähden kaiken varalta käymään päivystävällä eläinlääkärillä. Kymmenen aikoihin suunnattiin Porvooseen kun ell ilmoitti, että kiireiseen iltaan oli tullut meidän mentävämme hetki. Iistä ei tutkittaessa löytynyt mitään hälyttävää ja nestettäkin olin saanut ilmeisesti pakolla menemään niin, ettei mamma ollut päässyt kuivumaan tiputuskuntoon. Ii sai siis nesteytystä ihon alle, pahoinvointia estävän lääkkeen pistoksena ja ohjeen jatkaa kotona niillä eväillä, mitä meillä jo oli käytössä.

Nesteytys toimi kuin taikaiskusta; Ii reipastui huomattavasti heti illalla. Yöksi  ruokakuppiin jätetty i/d oli hävinnyt ja aamun tarjoilut Multicatilla terästettyinä maistuivat. Kaikki, mikä on sisälle mennyt, on toistaiseksi siellä myös pysynyt. Jospa tämä oli tässä!

Aamulla kuvasin pentusia, tässä meidän söpönassuja:

1. pentu, syntymäpaino 95 g, tänään (aamulla klo 9, ikää noin 1,5 vrk) 100 g.

2. pentu, ""Hantta", syntymäpaino 104 g, tänään 108 g.

3. pentu, "Arska", syntymäpaino 96 g, tänään 115 g.

4. pentu, syntymäpaino 89 g, tänään 98 g.

5. pentu, syntymäpaino 84 g, tänään 97 g.

6. pentu, syntymäpaino 84 g, tänään 91 g.

Olisi ollut kiva kuvata koko sakki luonnonvalossa ikkunan ääressä mutta mammakissan hermoja lepuuttaakseni kuvasin ykkösen jälkeen muut pesän suulla.

Värejä, sukupuolia, karvanpituuksia... katselen näitä katselemasta päästyäni mutta ei näin ensimmäistä kertaa SIA/BAL-pesän äärellä oleva näistä mitään tolkkua ota. Jos joillain korvissa värinhäivähdyksen haluaa nähdä, ne ovat minun silmiini Arska ja vitonen. Tällä hetkellä varmimmin simskuilta näyttävät Hantta ja herra n:o 6. Tai sitten ei... ;)