Pahanahka

Jemmica on ihan mieletön Pahanahka (kaikella rakkaudella ja kunnioituksella annettu lempinimi!). Neiti Laamanen on todentotta luonteensa puolesta kunniaksi kaikkien kilputtimien maineelle.

Toissapäivänä Jemmica oli todennut verhot sisustuksellisesti kestämättömiksi.

Sisustaja itse vartioi aikaansaannoksiaan ja teki vaikuttavia loikkia roikkumaan uudelleen ripustettuihin verhoihin ja viimeisteli työnsä kiskomalla niitä sohvan takana raivoisasti.

Kissojen ruokailu on meillä nykyisin sellainen teatteri, että voisin hyvin kuvitella myyväni näytöksiin pääsylippuja. Sairastamisen jälkeen ruokahalunsa takaisin saanut (lue: masua kasvattanut) Tihru, ikupainonvartija Vieno ja liian-kiltti-kolliksi-Reppis ovat kaikki hätää kärsimässä Jemmican häärätessä pyörremyrskyn lailla kupilta toiselle. Lupia ei kysellä, vastaanhangottelijoita tuupitaan, tönitään ja tarvittaessa viedään vaikka ruokapala toisen suusta. Lienee tarpeetonta mainita, ettei Jemmica todellakaan Tihrun lailla kökötä jossain häntä elegantisti ympärillään, että ruoka on valmiiksi tarjolla ja hänet nostetaan ruokailemaan.

Ruokailutilanteissa toimimme paremman puoliskoni kanssa yhteisvoimin erotuomaritehtävissä, jotta edes jonkinlainen ruokarauha säilyisi ja jokainen saisi säällisen annoksen itselleen tarkoitettua evästä. Tarkoittaa suomeksi sitä, että toinen paimentaa parhaansa mukaan Jemmicaa ja toinen puhelee rauhoittavasti muille, jotta ne eivät tukehtuisi yrittäessään hotkia ruokaansa ennen kuin se katoaa Pahanahkan suuhun.

Jemmica on paitsi sisustus- ja ruokailuvastaava myös nukkumispaikka- ja leikkikoordinaattori. Neiti Laamasen onni on, että muilla kissoillamme - etenkin Tihrulla - on todelliset lehmän hermot ja loputon lempeän kärsivällinen suhtautuminen pikku tättähäärään. Jemmica saa häslätä, purra ja temmeltää todella pitkään ennen kuin palautetta toisilta tulee. Useimmiten nämä lopulta vain vetäytyvät paikalta jättäen voittajan juhlimaan saavutustaan. Ääntään Jemmica käyttää todellisen nelkkukissan tyyliin aina kun katsoo sen olevan tarpeen - ja muulloinkin.

Kun tähän kaikkeen yhdistää sen, että Jemmica on sydämensulattavan suloinen, syliin vaikka väkisin vääntäytyvä, yöt tiukasti vieressä peiton alla nukkuva, pelkästä katseesta kehräävä, pehmeä, lämpöinen, Tihrun kanssa erottamaton... onko ihme, että me olemme kaikki rakkaudesta muikeina ja onnesta ymmyrkäisinä.