tiistai 21. kesäkuuta 2016

Tämän päivän ei pitänyt olla tänään



Teksti, jota minun ei pitäisi joutua kirjoittamaan. Ei koskaan mutta ei ainakaan vielä nyt.

Suuri Kissapersoona on poissa. 

Kimmo nukkui ikiuneen tänään aamupäivällä oman, tutun eläinlääkärin luona.

Kimmon käytös muuttui niin pikkuhiljaa ja vähitellen, että epäilimme itseämme. Ensin Kimmo tuli vain syliin eri tavalla. Asetteli itseään pidempään, laittoi päänsä hitusen eri asentoon kuin ennen. Lopulta tajusimme, ettei Kimmo enää koskaan nuku lempipaikallaan takan päällä. Kimmo ei enää hypännyt keittiön tasoille ennen ruoka-aikaa. Kimmon ilme alkoi olla erilainen: korvat olivat alhaalla ja vilkkarit tulivat enemmän silmien eteen. Turkki oli hassusti pörhöllään selästä. Lepoasento alkoi yhä useammin olla epätyypillinen meidän täplämonsterillemme.

Kimmo söi koko ajan normaalisti. Vessa-asiat sujuivat niin kuin pitää.

Kimmosta otettiin verikokeet kahteen kertaan. Joissain arvoissa oli jonkin verran heittoa viitteisiin verrattuna mutta ei mitään, mistä olisi saanut kunnolla kiinni.

Lopulta päädyttiin ottamaan Kimmosta röntgenkuva. Kaiken varalta.

Kuva oli täysi yllätys. Se puhui selkeästi. Kimmon koko selän mitalla oli nikamien väleissä luusilloittumia. Myös selkeitä luupiikkejä erottui.

Kimmo sai kipulääkettä. Ilme kirkastui, sohvalle hyppääminen onnistui taas, joskus maistui jopa pieni paini Minin kanssa.  Lääkitystä jatkettiin turvallinen aika, annosta pienennettiin, välillä yritettiin olla ilman. Nyt muutosta ei tarvinnut miettiä. Se oli dramaattinen.

Sähköposti ja puhelin lauloivat. Selvitettiin, kokeiltiin, mietittiin.

Mutta selvääkin selvempää oli vain yksi asia: Kimmo oli lähestulkoon oma itsensä vahvalla kipulääkeannostuksella muttei pärjännyt yhtään ilman tai edes vähennetyllä annoksella.

Neljävuotias kissa, joka on parantumattomasti, kroonisesti kipusairas. Tulevaisuuden näkymänä päättymätön vahva kipulääkitys. Odottelisimme vain sitä hetkeä, jolloin munuaiset ja/tai maksa eivät enää toimisi - ja aiheuttaisimme sillä mahdollisesti lisää ikävää oloa ystävällemme.

En tiedä, mitä sinä olisit tehnyt.

Me itkimme, mietimme, itkimme lisää ja juttelimme useaan otteeseen oman eläinlääkärimme kanssa. Täydessä yhteisymmärryksessä päädyimme antamaan Kimmolle viimeiset viikot täyttä kipulääkeannosta. Niiden aikana Kimmo sai ulkoilla tarhassa, syödä herkkuruokiaan, nauttia sylittelystä ja kissakavereidensa seurasta.  Viettää kaikin puolin huoletonta ja rakastettua kissanelämää.

Ja sitten lähteä nukkumaan paikkaan, jossa kaikki kipu on lopullisesti poissa.

Jokainen Kimmon tavannut ja tuntenut tietää, mitä olemme menettäneet ja mitä käymme nyt läpi. Tämä suru on loputon, vaikka aika tuleekin hiomaan siitä terävimmät reunat. Nyt se viiltää syvältä ja tuskallisesti.

Kimmo on poissa.

10 kommenttia:

  1. Lämmin osanotto! Kyynel tuli itsellekin silmään tätä lukiessa, kamala tilanne.. Lepää Kimmo rauhassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta! <3
      Koti on kovin erilainen ilman Kimmoa. Suuri Persoon jättää suuren tyhjiön.
      Opettelemme elämään näin. Hiljalleen, ajan kanssa, kipu lakkaa viiltämästä.

      <3

      Poista
  2. <3 Osaanottoni.
    Jos joskus samaan tilanteeseen joutuisin, toivoisin olevani yhtä vahva ja tekemään myös sen ainoan oikean ratkaisun. Kimmo sai teillä upean elämän, rakastavan kodin ja arvoisensa lähdön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina toivonut olevani niin vahva, että kykenen päästämään irti oikealla hetkellä.
      Irti päästin mutta vahva en ole.

      Hiljalleeen aika vaimentaa tätä tuskaa. Kiitos osanotosta! <3

      Poista
  3. Kimmoa rakastavan päätöksen teitte ♡
    Lämmin osanottoni, voimia suureen suruunne ja menetykseenne.
    Nuoren kissan menettäminen on niin väärin ja lohdutonta.
    Jokaisella on kuitenkin oma aikansa täällä, niin se vain on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaat halutaan nopeasti takaisin taivaaseen. <3

      Sydän on sirpaleina mutta tukeudumme lohtuun siitä, että Kimmon on nyt hyvä olla. Aika ei poista ikävää mutta pyöristää tuskan viiltoja.

      Olimme onnekkaita kun saimme olla Kimmon Omia Ihmisiä. <3

      Poista
  4. Suuri osanottoni. Aivan liian nuorena joutui lähtemään <3 Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta. <3

      Olisimme voineet hyväksyä tämän paremmin kymmenen vuoden kuluttua. Nyt sydän huutaa VÄÄRYYTTÄ.

      Rakkaus. Se satuttaa. Vaan ei lopu. Koskaan.

      Poista
  5. Lämmin osanotto :(
    Omalla koiravanhuksellani oli samaa vaivaa, ja luopumisen hetki tuli liian pian. Kuitenkin kun kaikki tutkittiin aj tiedettiin, ettei vaivaan ollut parannuskeinoa, eikä koira osannut kertoa koska on liian paha olla.. Toisen eläinlääkärin ehdotus vahvemmasta kipulääkeannoksesta ja kipulaastareista ja häkkielämästä kuulosti kammottavalta. Olisinko pistänyt rakkaimman ystäväni häkkiin, vain koska siten se olisi saatu pidettyä hengissä.
    Nyt sentään tiedän, että vain toiseen meistä sattuu.
    Aika auttaa siinäkin.

    Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötäelämisestä. ❤

      Osut naulan kantaan: on oikeampi kestää oma särkynyt sydän kuin antaa rakkaan ystävän kärsiä.

      Aiemmista menetyksistä tiedän, että niiden kanssa oppii elämään. Matka siihen vie aikansa.

      Poista