Blogin kirjuri

Blogin kirjurina on kaukaisen 70-luvun alussa syntynyt eläinrakas kolmen pojan äiti.

Eläinrakkaus on aina ollut elämän suola ja pippuri - ja kissa ehdottomasti omin eläin.
Lapsena tosin haaveilin hevosesta - tai edes koirasta. Maalla kissat olivat itsenäisiä, vapaasti ulkoilevia metsästäjiä, joista ei pikkutytölle paljoa seuraa ollut. Harmillisesti kissoja myös jäi autojen alle tai katosi jäljettömiin - luultavasti petojen vieminä.


Rotukissahaave ehti elää ajatuksissa yli kahdenkymmenen vuoden ajan ennen toteutumistaan. Mielenkiinto alkoi jo joskus pikkutyttönä postikortista, jossa söpöili birmapentu. Ajan kuluessa rotuviehätykset vaihtuivat ja kun lopulta oli aika tutustua rotukissamaailmaan, oli balineesi valikoitunut Omaksi Roduksi; siitä hullaannus hiljalleen laajeni kaikkiin neloskategorialaisiin. Ja kaikki - siis aivan kaikki - kissat ovat ihania.

Rotukissahaaveen toteutumisen aika tuli kun muutimme maaseudulle omaan taloon. Rotuvalinta osoittautui oikeaan osuneeksi ja täältä voitkin lukea kissalaumamme synnystä.
Ensimmäisen balineesini Tihrun esittelyn löydät täältä.

Taloon kaivattiin myös koiraa ja sellainen muutti kotiimme syksyllä 2010 Porvoosta.
Tamara sai kaverikseen Pepin alkuvuodesta 2013. Peppi ehti olla meillä vain muutaman kuukauden kun se kuoli kotimme kuistilla irti päässeen ison koiran hyökättyä sen kimppuun.
Koska pikkukoirakuume oli kroonistunut, aloin pian surutyönä selata rescuesivustoja, ja meille muuttikin Kulkureiden kautta romanialainen pikkukettu Frumos.
Frumoksesta tuli isosisko vielä samana vuonna kun Tuiscalo's-kennelistä meille tuli sijoitukseen topakka papillon Neiti Nokkonen. Koiralauma kasvoi neljään kun Noksu sai elokuussa 2016 perhosentoukan, joka jäi meille asumaan. Toukka tunnetaan nimellä Tirsku.


Ajatus blogin pitämisestä syntyi kun Tihru sai kaverikseen Jemmican, joka oli minulla sijoituksessa Willicon-kissalasta. Luonani syntyi kaikkiaan kolme Willicon-pentuetta, joissa oli yhteensä 15 pentua. 

Tämän jälkeen olen hoitanut Keskimaan-kissalan TMNT-pentueen viisiviikkoisesta asti. Keskimaan Ystävänpäiväpentue on viimeinen minun luonani syntynyt pentue. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti