Painonkehityksen hitaamman startin syynä voi hyvinkin olla se, että Ii-mamma oli eilen huonovointinen. Liekö syynä kolme edellisiltapäivänä syötyä istukkaa vai mikä mutta Ii oksensi aamupäivällä suihkutyyliin kolme kertaa peräjälkeen. Muutama tunti myöhemmin mamma myös ripuloi rajusti. Sanomattakin selvää, että Ii oli moisen tyhjennyksen jälkeen aika väsähtänyt; pentujen hoito ei jaksanut ihan kauheasti kiinnostaa kuten ei myöskään oma siisteys - syöminen tai juominen oli aivan poissa laskuista.
Annoin ruiskulla vettä ja ruokaa, Nutri-Plussaa hieroin tassuihin (joista Ii jaksoi sitä harvakseltaan nuoleskella) ja iltapäivällä saatiin Promaxia rauhoittamaan masua.
Etämamma Eveä kiusasin jatkuvalla puhelu- ja viestitulvalla heti oksukohtauksesta alkaen ja illalla sovimme, että lähden kaiken varalta käymään päivystävällä eläinlääkärillä. Kymmenen aikoihin suunnattiin Porvooseen kun ell ilmoitti, että kiireiseen iltaan oli tullut meidän mentävämme hetki. Iistä ei tutkittaessa löytynyt mitään hälyttävää ja nestettäkin olin saanut ilmeisesti pakolla menemään niin, ettei mamma ollut päässyt kuivumaan tiputuskuntoon. Ii sai siis nesteytystä ihon alle, pahoinvointia estävän lääkkeen pistoksena ja ohjeen jatkaa kotona niillä eväillä, mitä meillä jo oli käytössä.
Nesteytys toimi kuin taikaiskusta; Ii reipastui huomattavasti heti illalla. Yöksi ruokakuppiin jätetty i/d oli hävinnyt ja aamun tarjoilut Multicatilla terästettyinä maistuivat. Kaikki, mikä on sisälle mennyt, on toistaiseksi siellä myös pysynyt. Jospa tämä oli tässä!
Aamulla kuvasin pentusia, tässä meidän söpönassuja:
1. pentu, syntymäpaino 95 g, tänään (aamulla klo 9, ikää noin 1,5 vrk) 100 g.
2. pentu, ""Hantta", syntymäpaino 104 g, tänään 108 g.
3. pentu, "Arska", syntymäpaino 96 g, tänään 115 g.
4. pentu, syntymäpaino 89 g, tänään 98 g.
5. pentu, syntymäpaino 84 g, tänään 97 g.
6. pentu, syntymäpaino 84 g, tänään 91 g.
Olisi ollut kiva kuvata koko sakki luonnonvalossa ikkunan ääressä mutta mammakissan hermoja lepuuttaakseni kuvasin ykkösen jälkeen muut pesän suulla.
Värejä, sukupuolia, karvanpituuksia... katselen näitä katselemasta päästyäni mutta ei näin ensimmäistä kertaa SIA/BAL-pesän äärellä oleva näistä mitään tolkkua ota. Jos joillain korvissa värinhäivähdyksen haluaa nähdä, ne ovat minun silmiini Arska ja vitonen. Tällä hetkellä varmimmin simskuilta näyttävät Hantta ja herra n:o 6. Tai sitten ei... ;)
Oi voi. Täällä voidaan vain kuvitella sitä huolen määrää mikä siellä on ollut! Onneksi kaikki on nyt hyvin. Tsemppiä uudelle äidille!
VastaaPoistaMitään kiusannut! Se taisin sitä paitsi olla minä, joka enemmän rinkutti sinne päin. ;) Hyvä, että tilanne rauhoittui ja nyt sitten vain Biolan kasvunvoimaa koko sakille ja Iille jaksuja ja voimia ison katraansa kanssa. <3
VastaaPoistaEtä-E
No hui, onneksi vointi on taas parempi. On ihania vaaveja (vaikka näyttävät omiin silmiin kaikki aivan samalta valkoiselta pallerolta :D)
VastaaPoistaMamma: juu, säikähdys ja sitä seurannut huoli oli kyllä melkoinen. :( Onneksi ei tarvitse olla yksin vaan on etämamman tuki 24/7.
VastaaPoistaEve: :D Sovitaan vaikka, että tasan meni?! Ja onhan sua varoitettu, että kissoistasi kuulet kun ne olet mun hoiviini luottanut - toki moninverroin nyt kun katrasta on tuon verran! <3
Saara: pesässä lasten ollessa kasassa näkee mielestään monenlaisia eroja. Mutta kun poimii yhden kerrallaan ja alkaa niitä tuijottelemaan niin hetken päästä vilisee silmissä ja tuntuu, ettei erota mitään - ja senkin, mitä näkee, kuvittelee. :D
Ii voi tällä hetkellä paljon paremmin ja se on kulmakivi koko touhulle. Tätä suuntausta siis toivotaan lisää. <3