Se on aina ollut arka, kuten veljensä Laikku, mutta kun tapasin sitä useammin, se oli kuitenkin näkösällä ja tuli jopa haistelemaan minua kun olin rauhallisesti aloillani. Kertaakaan en nähnyt Täplän käyttäytyvän aggressiivisesti, ainostaan olevan hirvittävän säikky.
Vuosi sitten olin yhtenä hoitamassa kissoja niiden omistajan matkan aikana. Täplää ei alkuun juurikaan näkynyt - eihän se ollut nähnyt minuakaan aikoihin eikä tuntenut toisia hoitajia lainkaan.
Olin itse toisaalla kun sain puhelun. Toiset hoitajat olivat siirtäneet sohvaa saadakseen näköhavainnon kaikista paikalla olevista kissoista. Sohvan alta oli löytynyt vastasyntynyt, kuollut kissanpentu. Koska näkösällä ei ollut selkeästi tiineitä kissoja, eikä meille ollut sellaisista kerrottu, he olivat tietenkin jatkaneet arkojen kissojen etsimistä tarkastaakseen niiden voinnin.
Täplä löytyi sohvan rakenteista. Se oli silminnähden viimeisillään tiineenä ja oletus oli tietenkin, että löytynyt pentu oli sen. Kissa vaati siis välitöntä eläinlääkärin huolenpitoa jo siksi, että synnytys oli oletettavasti keskeytynyt. Kissa ei myöskään näyttänyt hyvävointiselta.
Kissa toimitettiin silloiseen Tammiston Univetiin, jonne me kaikki kissoja hoitaneet keräännyimme.
Yön vietimme päivystyksessä.
Täplä tuli jatkohoitoon minun luokseni.
Seuraavana maanantaina kävin Täplän kanssa tarkastuksessa sovitusti. Tiistaina Täplälle tehtiin sektio. Pentuja syntyi kuusi.
Täplä ei näyttänyt yhtään ymmärtävän, mitä tehdä pennuille. Se kuitenkin puolusti niitä, ja pentujen saamiseksi syöttöön kahden tunnin välein piti keksiä keino jos toinenkin. Täplä ei kuitenkaan tuolloinkaan hyökkinyt; yritti vain suojata pentuja kehollaan ja räppäsi lähestyvää kättä.
Viikon kuluttua pentuja oli jäljellä kolme ja ne siirtyivät varaemolle. Siellä menehtyi vielä yksi pentu mutta kaksi selvisi aikuisikään.
Itselleni oli selviö, että Täplälle annettiin tämän jälkeen mahdollisuus. Jos näyttäisi siltä, ettei sen elämä olisi elämisen arvoista vaan se pelkäisi ja stressaisi loputtomasti, tekisimme sen hyväksi armollisen teon.
Täplä sai pääasiassa olla rauhassa, sillä oli pari kivaa kissaa kaverina ja se sai hyvää, ravitsevaa ruokaa. Sen kanssa korkeintaan istuttiin samassa huoneessa, lukien tai vain läsnä ollen. Hiljalleen, hyvin hiljalleen, Täplä alkoi rentoutua ja rohkaistua. Täplän silmien ilme alkoi vaihtua.
Ensin Täplä alkoi luottaa perheen miehiin. Liekö vaikuttanut se, että se oli aiemmin elänyt naisen kanssa vaiko se, että minä olin joutunut sitä meillä olon alkuvaiheessa lääkitsemään. Minä olin myös se häijyläinen, joka alussa otin sen pentuja niitä ruokkiakseni ja pissattaakseni.
Vuodessa Täplä on kokenut muodonmuutoksen niin ulkoisesti kuin etenkin sisäisesti. Se kävi hiljan isossa hammasoperaatiossa, jossa sen syöpyneet hampaat poistettiin kirurgisesti. Pelkäsin tämän aiheuttavan takapakkia stressin ja mahdollisen kivun vuoksi mutta tuntuukin tapahtuneen päinvastoin.
Jos ei tietäisi, Täplä voisi olla kuka tahansa kissa - ei mikään sylimyyry mutta iloinen, seurallinen, vaativakin. Niin kuin kissan kuuluu.
Täplä Kissaliiton Omakissa-palvelussa.
(Kyllä, tämä herättää lisää kysymyksiä.)
