Silmä oli palpatorisesti normaali, uhkausvaste, pupillarefleksi ja häikäisyvasteet normaalit. Silmän pinnalla kornean keskikohdassa näkyi fluorescein-värjäyksessä pieni pinnallinen n. 1,5 mm pitkä naarmu.
Silmää hoidetaan silmätipoilla (Oftan Akvakol 5mg/ml), tippoja voi laittaa myös silmäkulmassa olevaan ihonaarmuun. Kontrolliaika ti 5.7. klo 9. Mikäli silmä alkaa oireilemaan, ottakaa heti yhteyttä silmälääkäriin."
Juhannusonnettomuus iski jälkijunassa. Vieno pääsi sipaisemaan Iitä kun menin murinatilanteeseen väliin ja nostin Iin syliini liian likeltä ärsytuulella olleen Vienon tassuja.
Kello oli vähää vaille kymmenen eilen eli sunnuntai-iltana, joten soitolla haettiin päivystävä eläinlääkäri. Onneksi päivystys oli tutussa paikassa - ja satuttiin saamaan eläinlääkäri kiinni juuri ennen kuin hän ehti lähteä hevoskeikalle päivystysalueen toiselle laidalle. Esikoispoika lähti matkaseuraksi ja niin kiidätettiin Ii tarkastukseen Porvooseen. Lähtiessä kilautin vielä Iin etämammalle eli Williconin Evelle tilanneraportin ja lupasin viestittää lopputulemasta myöhemmin.
Ii osoitti ihanimman siamilaisluonteensa käyttäytymällä enemmän kuin mallikelpoisesti tutkimuksissa - kiipesipä Ii vielä lopuksi eläinlääkäri-Heidin syliin. <3 Heidi suunnitteli jo kaappaavansa Iin mukaansa mutta luopui aikeista kun kuuli, että vauvojakin on luvassa. ;)
Nyt siis lääkitään sinisilmää, joka oli onneksi tänä aamuna jo kuin ei mitään; ei siristelyä, ei kyynelvuotoa, ei mitään.
(kuvat ajalta ennen onnettomuutta eli kynnenjälkiä on näistä turha etsiä)
PS. Vieno kävi yön pimeinä tunteina manikyyrissä. Rescue-tyttösemme ei ehtinyt edes huomaamaan, mikä iski kun mamma oli jo naps-naps-napsinut terävyydet pois ja palkaksi ropsahti pikkukourallinen nam-nam-penturaksuja. :)
Tässä kohtaa olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että on tullut muun hellyden ohella totutettua Vieno siihen, että tassuihinkin voidaan koskea; ne kun olivat pitkään ehdotonta koskettelukieltoaluetta.
Ai Heidi oli Annicaa mieluisampi? No eipä Heidi sitä piikitellytkään, silmiin vaan katseli. Hyvä, kun saitte avun ja lääkkeet nopeasti. Ne on nuo terävät kynnet sellaiset salakavalat, ettei niitä itsekään muista ennenkuin johonkin (yleensä minuun) sattuu. Ihmisellä kun usein on kyseenalainen kunnia toimia ralliratana kissojen ilta-, yö- ja aamuvilleissä. ;)
VastaaPoistaTerveisin Eve, taas anonyymisti, kun Blogger herjaa
Juu, Heidille ei tarvinnut edes kiroilla yhtään. ;) Tipan laiton jälkeen piti kyllä pikaisesti vilkaista mua, että "Annatko sä ton tehdä mulle mitä hyvänsä" mutta sitten taas juteltiin ja huristiin. Syliin kiipeäminen oli ehkä jo vähän överiä mutta Ii nyt vaan on... niin ihana. :D <3
VastaaPoista