Neiti on vain aivan älyttömän röyhkeä ruokavaras ja käyttää hyväkseen joka ikisen tilaisuuden, joka tarjoutuu - ja tekee tilaisuuksia itse lisää. Omasta mielestään Tihru on nälkäkuoleman partaalla ja hänet onkin saatu kiinni itse teossa pakenemassa keittiöstä suussaan mm. muhkusämpylä ja ruispala (tosin ei yhtaikaa). Kinkkuvoileivän syöminen on meillä nykyisin lähestulkoon mahdotonta - tai vaatii ainakin yhden ylimääräisen käsiparin järjestyksenpidollisiin tehtäviin. Tihru yksinkertaisesti sekoaa kinkkun tuoksusta.
Jemmicassa hämmästyttää se, miten tuollainen äänekäs, säpäkkä ja omatahtoinen neiti voikin viettää yöt kuin unelma. Kun olemme päässeet peiton alle, Jemmica pitää pienen iltajumpan ja sitten peiton reuna raottuu ja pieni huriseva otus pujahtaa kainaloon lämpöisenä ja univalmiina. Eikä koko yönä sitten muuta tapahdukaan. Käsittämätöntä - ja ihanaa!
Kuluneen viikon aikana Vieno on liittynyt nukkuvaan seurueeseen; minulla on siis kainalossa suloinen neiti Laamanen, vatsan tai polvitaipeen seutuvilla lähes taukoamatta hymyilevä Tihru ja nilkkojen tuntumassa kuorsaa Vieno. Voiko enää muuta toivoa (toki: että Reppiskin unohtaisi äijäilyt ja liittyisi porukkaan!)?
Kaikki on siis oikeastaan liian hyvin - tulee sellainen pelottava tunne, että seuraava harmi vain kyttää nurkan takana päästäkseen kimppuun. Vai voisiko olla niin, että meillä oltaisiin muutaman kuluneen kuukauden aikana podettu, sairastettu ja pelätty lemmikkien terveyden tiimoilta ihan koko vuoden tarpeiksi - tai vaikka seuraavankin. Tätä toivoen...
En muuten ole muistanut mainita millään foorumilla sitä, että Tihrun mystisen vatsa-/suolistosairauden näytteiden jatkotutkimus (virologinen värjäys) EI osoittanut FIPiä. Tämä on tietenkin ihana ja hyvä uutinen vaikka nega ei tämän sairauden kyseessä ollessa koskaan ole 100 % varma. Koepalat olivat kuitenkin "hyvistä" kohdista ja Tihrun vointihan on ollut jo useita viikkoja erinomainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti