perjantai 18. lokakuuta 2013

Aika luopua

Oona.

Maailman kiltein kani.

Se, jonka lapsi sai meillä syliinsä
jos halusi helliä pupueläintä.
Pehmeä turkki - niin kuin vain kanilla olla voi.
Kauniit silmät, 
ihanat luppakorvat.
Höpsö leukapussi.


Oona rakasti leukapielien rapsutusta.
Se laittoi silmät sirrilleen ja raksutti onnellisena hampaitaan.
Kynnet sai leikata Oonan kelliessä sylissä selällään.

Oona oli mutkaton ja helppo kani.


Tänään Oona lähti rakkaan ystävänsä Ukkiksen luo.
Nyt ne jälleen kyhjäävät kylki kyljessä,
syövät voikukanlehtiä ja puna-apilan kukkia. 


Oonalla oli jo pitkään kasvain kyljessä.
Se ei tuntunut Oonaa vaivaavan.

Ruoka maistui, pomppu kulki
ja elämä oli muutenkin kanimaisen mukavaa.
Etenkin viime kesänä,
kun sää suosi tarhailua.
Uudessa tarhassa olikin tilaa loikkia.
Ja kaivella.


Kasvain kuitenkin alkoi leviämään.
Ja Oona oli jo 7-vuotias;
olisi täyttänyt 7 joulukuussa.

Minä en näe järkeä
leikata tuon ikäistä kania.
Laittaa sitä kärsimään leikkaus, toipuminen... 


Olen luvannut rakastaa niin paljon,
että päästän pois kun sen aika on.

Nyt oli hetki.
Ennen kuin kivut olisivat vieneet
kanin elämästä ilon.
Ja tehneet silmistä tuskasta sameat.

Mieluummin minä itken tätä ikävää.

Hyvää matkaa, lempeä ystäväni.

Kerro Ukkikselle,
Eeville, Reksille ja Hupsille
terveisiä.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

1 kommentti: