Alkueläinvapaa Hurinesia

Tänään loppui pitkä piina: Evirasta tuli viimeisestäkin alkueläintutkimuksesta (Tritrichomonas foetus) negatiivinen tulos! Jo eilen vapauttava tuomio napsahti giardian ja kryptosporidien osalta.

Koko tarinahan alkoi pentujen syntymää seuraavana päivänä, jolloin äitikissalta tuli ehkä vauhdikkaimmat ikinä näkemäni oksennukset. Ja toiset - jotka eivät enää osuneet allekirjoittaneen syliin ja kasvoille. Synnytyskin oli ollut niin vasta, että Ii meni melko vaisuksi ja käytin sen vielä samana iltana - luonnollisesti omistajan eli Willicon-Even kanssa juteltuani - eläinlääkärillä, jossa Iikula sai pahoinvointia estävää lääkitystä sekä nesteytystä nahan alle. Pohdittiin sitä mahdollisuutta, että  edellispäivänä syödyt kolme istukkaa olivat sittenkin liikaa.

Äitikissa piristyi nestettä saatuaan kuin taikaiskusta mutta kaikki ei ollut kuitenkaan aivan kunnossa sillä tauti jatkui ripulina. Samoihin aikoihin tapahtui sellainenkin ihme, että Reppis ja Tihru jättivät yhdellä aterialla ruokaa kuppeihinsa. Se oli alkusoittoa sille, että nekin alkoivat ripuloimaan. Sitten Jemsu liittyi seuraan. Ja sitten Vieno.

Viisi aikuista kissaa vatsataudissa ja muutaman päivän ikäiset pennut talossa - ei mikään mieltä ylentävä yhdistelmä.

Merkillistä tässä vatsataudissa oli se, että (Iin puolen päivän notkahdusta lukuunottamatta) kaikilla pysyi yleisvointi vähintäänkin hyvänä. Ruoka maistui, kissat joivat, jopa leikkivät, olivat aivan kuin ei mitään. Siirryin täysin Hill's i/d-ruokiin, kissat saivat tukihoitona Promaxia ohjeen mukaisesti ja lisävitamiinejakin (Nutri-Plus Cat) tarjosin - vallankin imettävälle äitikissalle, joka onnistui äidin hommansa taudista huolimatta hoitamaan niin, että pentujen painot nousivat tasaisesti ilman lisäruokintaa.

Ripuli vaan oli ja pysyi: vaaleanruskeaa ja - kuten Jemsu ystävällisesti kerran kissanvessoja siivotessani tuli demonstroimaan aivan nenäni alle - vaahtoavaa, kammottavan hajuista ripulia. Muutamia oksennuksiakin tuli; Vieno oli kissoista ainoa, joka ei kertaakaan voinut pahoin.

Huolestutti ja kiukutti. Olin esim. pitänyt pitkän, pitkän tauon näyttelyistä, jotta meille ei vain tulisi mitään pöpöjä vaarantamaan sen enempää tiineysaikaa kuin pikkuisia pentujakaan. Muutenkin olimme viettäneet eristynyttä ja rauhallista elämää. Ja silti meillä hillui jokin epämiellyttävä vieras.

Eläinlääkäri ei kauheasti huolestunut kun kissojen yleisvointi oli hyvä. Tukihoidolla voi mennä ja katsellaan, jos vointi heikkenee... Mutta kun viikko oli mennyt eikä mikään muuttunut miksikään, päätin kokeilla Axiluria. Sen vaikutuksia olisi ainakin helppo seurata sillä kissat olivat eristettyinä toisistaan. Reppis sai kunnian olla koekissana ja aloittaa lääkityksen. Neljäntenä Axilur-päivänä ripuli loppui. Aloitin kuurin kaikille muillekin (myös koiralle, vaikkei sillä mitään oireita ollutkaan) ja... jokaisen vatsa asettui neljännen päivän kohdalla!

Äkkiseltään en keksi kovin montaa vatsatautia, joka asettuu matolääkityksellä.

Niinpä syötin kymmenen päivän kuurin loppuun (Reppis sai pari päivää pidemmän kuurin, jotta ero lopetuksessa ei jäänyt niin suureksi) ja siivosin. Pesin, höyrytin, desinfioin, saunotin. Moneen kertaan. Sain lainaksi imevän höyrypesurin ja sillä oli  lähestulkoon ilo vetää kiipeilypuut neljännen ja viidennenkin kerran - sillä pesin melkein kaiken muunkin. Kaikki kodin tekstiilit pesuun - myös jokaisen peitot, tyynyt, petarit. Oma vaatekaappini oli tuolloin vielä iloisesti avomalli, jossa kissat tykkäsivät temmeltää ja nukkua. Kaikki sieltäkin pesuun ja saunaan. Jos pesu ei ollut mahdollinen, Virkon-S-suihkutukseen  ja saunaan. Klorinia kului pullotolkulla, kissanhiekkaa säkeittäin (vaihdoin kaikki hiekat neljään kertaan). Ja sauna hehkui kuumana aamusta iltaan.

Pentujen kanssa olin huippuvarovainen. Menin monta päivää pentuhuoneeseen vain suihkun ja vaatteidenvaihdon kautta, minkä lisäksi desinfioin käsiä - melkein kainaloihin asti. Silti tiedän, että on enemmän kiinni hyvästä onnesta ja suojelusenkeleistä, että pienet ihmeet säästyivät taudilta. Onnekasta oli myös se, että olin oman käsileikkaukseni takia vielä sairaslomalla ja minulla oli aikaa siivota päivä toisensa jälkeen.

Alkukappale kertoo loput. Huomenna sauna kuumottaa jälleen ja vielä kertaalleen sen kautta kierrättäen palautan kissoille jo useaan kertaan käsitellyt pedit, huovat ja muut härpäkkeet. Pakkasin ne aiemmin jätesäkkeihin ja varastoin odottamaan negatiivista tulosta. Se on nyt saatu. En tiedä, mikä meillä jylläsi mutta ainakaan meillä ei tällä hetkellä ole alkueläimiä - sen sijaan meillä on kotona lauma hyvinvoivia, terveitä kissoja. Näytteeseen sain onneksi jo laatikolle oppineitten pikkuistenkin tuotoksia ja uskallan luottaa, että viideltä päivältä kerättyyn satsiin olisi jo harmistuksia osunut, jos niitä nurkissa pyörisi. Elämä voittaa.

Sydän Evelle, joka oli kultaa arvokkaampi kun itse olin välillä tosi, tosi syvissä syövereissä.
Toinen sydän ihanalle siskolleni, jonka pesuri kevensi urakkaani tonneittain (nyt kai meidän pitäisi se sitten palauttaakin?! ;)).