Suuri Uutinen

Eihän mekään malteta tätä asiaa yhtään pidempään sisällämme pitää kuin on pakko.

Eli kuten Keskimaan-kissalan Hanna tässä kertoo, meidän perheemme on kasvanut yhdellä karvaotuksella jo arvattua nopeammin.

Tässä vielä kuvia eiliseltä päivältä sekä tältä aamulta. Sanoisinpa, että lauma on ottanut tulokkaan hyvin vastaan (Kimmon sopeutumista ei tarvinnut edes arvailla: tämä pikku-ukko ottaa haltuunsa aivan minkä tahansa tilanteen!):

Iskän poika ♥

Iin kodinvalloitus jatkuu

Arvatkaas, mitä tämä tarkoittaa?

Kyllä, Ii Ihana on ottanut omakseen myös kissatarhan.

Alkuun vähän jänskätti.

Sitten Ii huomasi, että se (kieltämättä kaiken aikaa asiallisesti käyttäytynyt) frakkipukuinen herrakin oli paikalla ja otti ihan rennosti.

Ja niin uskalsi Iikin heittäytyä fiiliksen vietäväksi.

Tarkkasilmäinen ehkä huomaa edellisistä kuvista, että frakkityyppi ilmaantui jälleen paikalle. Kohteliaan välimatkan päähän kuitenkin edelleen.

Tarha vaikutti kelvolliselta meidän kaunokaisellemme.

"Tämä on ihan jees. Hyväksyn."

Poislähtiessä alkoi hieman arveluttaa. Kunnon tyttö ei voi koskaan olla liian varovainen.

"Anteeksi herra,  mutta seurailetteko Te minua?"

Tarhailuun osallistui myös Tihru, joka seuraili tilannetta sivummalta.

Ja paparazzin velvollisuus on toki raportoida myös neiti Jemmica Laamasesta, joka löytyi samoihin aikoihin aivan muista puuhista.

Kyllä, pörröhäntämme on kuvassa kaukana höyhensaarilla.

Kotiutumisen ensiaskelia

Ii on saanut aloittaa taloksi asettumisen samasta turvahuoneesta kuin Jemsu aikoinaan. Portti pitää koiran turvallisen välimatkan päässä ja kissakaveritkin tulevat lähietäisyydelle hallitusti.

Alku näyttää lupaavalta. Pientä sananvaihtoa on esiintynyt mutta kukaan ei ole yrittänytkään mennä sen pidemmälle.

"Mun äiti vai?!?"

Reppis on ollut todella kiinnostunut Iistä. Ilmeistä päätellen tämä uusi nainen on pallittomastakin kollista vallan hurmaava. 

Näin uteliain ilmein katseltiin toinen toistaan kun Reppis herrasmiesmäisesti perääntyi ensi nuuhkaisujen jälkeen. Reppiksen metodi herättää selvästi Iissä vastakaikua.

Vieno on ottanut uuden kissan vastaan tyynesti "Tänne mahtuu" -asenteella. Eli nuuhkiminen portilta riitti, sitten tarhaan nauttimaan auringosta. Jemsu on selvästi myös huomannut uuden tuoksun mutta ei ole osoittanut isompaa mielenkiintoa. Koira tietää asemansa jo vanhasta kokemuksesta.

Itse olen mykkänä Iin kauneuden edessä. Se ylittää kaikki mahdolliset superlatiivit.
Kuvat puhukoot puolestaan.