Muutakin olen lomalla tehnyt kuin tuijottanut kasvavia pikkukissoja.
Torstaina oli viimeisen puolen vuoden... MONES eläinlääkärikäynti. Olemme onnekkaasti *koputtaa puuta* viettäneet jonkin aikaa ilman sairasteluja, joten olemme voineet keskittyä perusasioiden kuntoon laittamiseen.
Tällä kertaa oli mukana kuusi kissaa eli kyseessä oli kevennetty reissu (edellisellä kerralla kuusi kissaa + kaikki kolme koiraa; silloin olin vielä matkassa yksin toisin kuin nyt kun minulla oli apukäsipari mukana). Neljä kissoista oli vain hakemassa rokotukset ajan tasalle. Ähvä oli saamassa nahkaansa Suprelorin-implantin * ja Panda-herralle tehtiin iso hammasremontti, jonka tarve oli paljastunut edellisessä hammaskivenpoistossa.
* Linkki on tuotteen valmisteyhteenvetoon. Tuote on tarkoitettu koirille eikä valmistaja ole hyväksynyt sitä käyttöön kissoilla. Googlettamalla löytyy paljon kokemuksia ja keskusteluja aiheesta, jos jotakuta kiinnostaa...
Ähvällä on sijansa Keskimaan-kissalan siitosohjelmassa. Koska niiden suunnitelmien toteutuksen aika ei ole vielä kuluvan vuoden aikana, olin päättänyt kokeilla, josko hormoni-implantilla saataisiin jotain tolkkua meillä jylläävään pissasirkukseen. Juu, kestän sitä ihan hyvin mutta ei kai kukaan kilpaa merkkailevasta kollikaksikosta sinällään haaveilekaan??
Suprelorin laitetaan samalla tavalla kuin tunnistesiru; siruneulaa jykevämmällä asettimella nahan alle. Sen verran jykevä neula on kyseessä, ettei se mennyt Ähvän nahasta läpi sitten niin millään ilveellä. Toimepide oli tästä syystä sen verran... haastava... myös kissalle, että lopulta Ähväkin tainnutettiin pikku ruiskeella, implantille tehtiin alkureikä pienemmällä neulalla ja hupsista, sinne sujahti kapseli ihon alle.
Panda jäi hammasremontiinsa autuaasti taju kankaalla ja meille annettiin lupa tulla hakemaan sitä vajaan kolmen tunnin kuluttua.
Viimeisiä tikkejä oltiin laittamassa kun tulimme hampaatonta (Pandalta siis poistettiin kaikki, pahoin syöpyneet, poskihampaat) ukkeliamme hakemaan. Mukaan tuli läjä lääkkeitä ja kotona aloitimme toipumisen kahdestaan vessan lattialla (lämmintä ja vedotonta) köllien.
Pandalla on ollut toimenpiteen jälkeen ruokahalu ennallaan; se mutustaisi myös mieluusti raksuja, joita en sille vielä ole antanut ollenkaan. Kerran laitoin sen aamuraksuannoksen illalla likoamaan mutta ihmisjälkikasvu oli tarvinnut mikroa (jossa raksukuppi oli turvassa) ja siirtänyt kupin lukottomaan kaappiin. Sieltä se oli mystisesti yön aikana kadonnut samalla kun lattialle oli ilmestynyt erittäin puhtaaksi nuoltu kissanruokakuppi. Panda sai aamulla tavanomaisen annoksen pehmeää ruokaa.
Seuraava ell-käynti on varattu huhtikuulle. Silloin on aika antaa Olgan ja Kimmon pikkuisille ekat rokotukset. Samalla käynnillä Vieno ja Ähvä käyvät hammaskivenpoistossa ja Kimmon kulkuset siirtyvät historiaan (vaihe kaksi pissasirkuksen hallintayrityksessä). Varasin ajan sellaiselle päivälle, että myös hampaiden poistot onnistuvat jos sellaiseen jommalla kummalla hammaskivipotilaalla ilmenee tarvetta.
En kehtaa edes kertoa julkisesti, paljonko maksoin torstain käynnistä. Sanon kuitenkin, että on järjettömän iso onni, että oma kunnallinen ell on pieneläinosaaja (kirurgiset pieneläintoimenpiteet tekee ell, jonka itse olen tavannut jo silloin kun hän teki töitä Malmin Apex-klinikalla). Ikuisuusasiakkaana olisin saanut maksaa myös laskulla, mikä on mieletön etu sekin. Niin kuin sekin, että ell voi tarvittaessa tulla kotikäynnille (meillä on kerran lopetettu kani kotona kun sen pasteurellaoireet eivät lääkityksellä olleet helpottaneet). Hervottoman kokoinen laumani on myös luvattu tulla rokottamaan kotiin jos joskus haluan hoitaa senkin ilman monta käyntikertaa vaativaa reissurumbaa. Toistaiseksi olen ollut sen verran masokisti, että olen näistä rahtausreissuista jopa nauttinut. :D
Postauksen kuvat ovat kuluneen viikon varrelta - niitä muita kuin pentukuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti