maanantai 17. helmikuuta 2014

Kes-Kis, Jyväskylä 15. - 16.02.2014

Yksi ehdottomia lempinäyttelyitäni on Jyväskylän alkuvuoden Killerin näyttely. Raviradan katsomo on näyttelypaikkana monessakin mielessä haastava mutta itse tykkään. Etenkin yläkerrassa on kiva seurata arvosteluja (ja paneelia) kunnon katsomosta, jossa valoa riittää. Kes-Kissin näyttelyissä on myös aina hyvä henki, kivat toimihenkilöt ja - no, koska oma kotini on aina Keski-Suomessa (täysin riippumatta siitä, missä satun asumaan), antaa se erityisen silauksen näille viikonlopuille.

Tällä kertaa olin reissussa keveästi eli mukana oli vain reilun vuoden näyttelytauon pitänyt Jemmica, jonka viime vuosi meni mammatouhuissa.
Näyttelyn sopimushotelli oli Cumulus, joka sijaitsee lähestulkoon matkakeskuksen vieressä - junamatkailijan ei siis tarvinnut miettiä, miten majoituksensa löytää. Tällä kertaa sain vielä laina-auton sisäisiä liikkumisia varten, joten paketti oli erinomaisesti kasassa.

Jemmican tuomarina oli lauantaina Lone Lund ja hänellä oppilaana Hanna Kekkonen.
Jempulan näyttelykäyttäytyminen on ennallaan. Häkissä tyttö on rento ja rauhallinen, ruoka ja vesi maistuvat, vessakäynnit onnistuvat. Pöydälle mennessä ja siinä ollessa on sen sijaan kovasti asiaa mutta muuten tyttö on esillä ollessaankin rennon ja rauhallisen oloinen eikä jännitä liikoja.
Lone tykkäsi Jemsistä. Noottia ei tullut edes selän aavistuksen karheammasta turkista (Jemmiksen normaalisti niin silkkinen turkki on pentujen saamisen jäljiltä vielä palautumassa pienessä osassa selkää). Se sijaan Lonea häiritsi Jemsun kuvio - tai pikemminkin sen puute. Toisin sanoen Jemmis ei Lonen mielestä ole tabby - haamuinen diluutiokilppariväri vain luo sitä vaikutelmaa.
Jemmis sai kuitenkin sertinsä ja kutsun TP-valintoihin kahden muun aikuisen naaraan kanssa. Kovassa seurassa Jemmis oli vielä loppujen lopuksi TP ja - koska neloset olivat kaikki samalla tuomarilla - myös lauantain BIS. Hieno paluu näyttelyareenoille!
Lauantaina tein näyttelyn päätteeksi (luvallisen!!) catnappauksen, sillä otin näyttelypaikalta mukaan cornaritytön. Vein kissat hotellille, ja kun napatun kissan oma palvelija oli löytynyt ja opastettu perille, suuntasin illan viettoon lapsuusystäväni ja hänen miehensä luokse.

Sunnuntaina neloset olivat Donatella Mastrangelon arvosteltavina - ja Hanna jälleen oppilaana. Donatella huomautti Jemmiksen turkinlaadusta - aivan aiheellisesti. Muutenkin olin arvostelusta samaa mieltä.

Tabbyn puute ei Donatellaa askarruttanut mutta sen sijaan hän mietti pitkään Jemmiksen väriä ja katseli sitä erityisen tarkasti vielä TP-valinnoissa. Sertinsä Jemmis kuitenkin sunnuntainakin sai. TP - ja samalla BIS - meni sunnuntaina Pia-Maijan tummaan suklaaseen nenänsä dipanneelle "erityisen sexylle" syssitytölle. :D
Donatella kysyi arvostelujen jälkeen, voisiko hän nähdä Jemmican sukutaulun ja tietenkin toin sen hänelle. Neljännestä polvesta hän löysi sen, mitä oli itse heti Jemmican nähtyään ajatellut löytävänsä - isänisänisänisä on savu (Quasana's Within Tempation OSH ns var).

Jemmican sukutaulu Pawpedsissä.
Itse en todellakaan ole mikään värien tai kuvioiden osaaja tai tietäjä, joten otin viikonloput kommentit kokeneilta ja osaavilta tuomareilta suurella mielenkiinnolla vastaan. Ehkäpä tämä oli myös oppilaana toimineelle Hannalle mielenkiintoinen tapaus?!

Varsinainen kameleontti tämä minun Pömmikseni onkin - tyttöhän rekattiin suklaakilpikonnatabbynaamiona. Kristiina Rautio totesi tavatessaan Jemsun ensimmäistä kertaa, että se onkin sinikilpikonnatabbynaamio. Geenitesti kertoi sen jälkeen, että tyttö kuitenkin kantaa suklaata perimässään. Jännittävää onkin nähdä, miten väri vielä kehittyy ja mitä siitä tulevissa näyttelyissä ajatellaan.

Jemmican kuvat ovat reilun kahden vuoden ajalta - jokainen voi niistä katsella väriä ja kuviota ja muodostaa omat mielipiteensä (viimeinen ja kolmanneksi viimeinen kuva (c) Tessa).
Lopuksi haluan tietenkin onnitella lämpimästi kaikkia viikonlopun menestyjiä ja voittajia niin omassa kuin muissakin kategorioissa sekä kiittää mahtiporukkaa parhaasta mahdollisesta seurasta!
Erityisen sydäntälämmittävää oli tavata vanhoja tuttuja ikuisuuksien takaa - kiitos, että teitte aikaa minulle!! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti