Aika kiitää; huomenna tulee kuluneeksi viisi viikkoa Iin treffeistä. Edelleenkään mahdollisesta tiineydestä ei ole mitään valaisevaa raportoitavaa. Ihmettely jatkuu päivän kerrallaan - ainakaan Ii ei ole osoittanut pienimpiäkään kiiman merkkejä. Jotain kai sentään sekin?!
Meillä kotona Ii on mammaa alituisesti seuraava, äänekäs varjo sekä omavaltainen kuningatar. Itämaiset Ihmeet ovat valtiattaremme lempeän hyväntahtoisuuden suojissa mutta maatiaisia Ii kyykyttää aina tilaisuuden tullen. Takaa-ajoja, karvojen pöllytystä, muka-tutustumishaluisia tuoksutuksia, jotka päättyvät hampaiden iskemiseen pahaa-aavistamattomaan vastapuoleen jne.
En kuitenkaan ole viskaamassa pyyhettä kehään sillä hyvinä hetkinä meillä mahdutaan samojen seinien sisäpuolelle - ja jopa samaan huoneeseen. Hyvä tästä vielä tulee.
Vienokin tassuttelee - pienen tauon jälkeen - iltaisin sänkyyn hakemaan rapsutukset eikä yleensä piittaa Iin merkitsevistä tuijotuksista tuon taivaallista. Meillä on makuuhuoneessa pieni raapimapuu, jossa Vieno useimmiten nukkuu. Jos ei ole sattunut osumaan mukavampaan petipaikkaan - kuten esimerkiksi mamman avomallin vaatekaappiin.
Paljon parjatut helteet eivät ole meillä hetkauttaneet sen enempää neli-kuin kaksijalkaisiakaan. Jälkimmäisille sopii paistaa, porottaa ja kuumottaa täydeltä terältä ja ensin mainitut osaavat ottaa elämän parhaista puolista ilon irti kaikissa olosuhteissa.
Elämä siis kuta kuinkin kohdallaan Hurinesiassa.
Hyvää yötä.
Iididiidi, senkin salamyhkäinen maatiaistenpöllyttäjä. Onneksi Reppis ja Vieno eivä anna Iin (liikaa) pomotella. Hyvä tuosta vielä tulee.
VastaaPoistaMutta Ii rakas, pientä pyöreyttä masunseutuun jo jooko? Eikö? Ultraaminen alkaa jo houkuttaa.
Eve
Mutta onko pyöreys silkkaa ahneutta vaiko sitä toista (toivotumpaa)..?
VastaaPoistaUltraaminen... hmmm... meh likeh this ideah! ;)